Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Kappas, taivaalla välkkyy taas tuhansia galakseja 

Blogit Taivaan tähden 15.4.2018 14:23
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Haluatko nähdä Virgon joukon galaksit omin silmin? Se on helpommin toivottu kuin tehty. Kuva: NASA/ESA/ESO/NAOJ/R. Colombari/G. Paglioli

”Jos liikut ulkona yöllä oikeat välineet mukanasi, voit nähdä taivaalla yli 2 000 upeaa galaksia.”

Näin lupaa Tieteen Kuvalehden nettiartikkeli. Siinä kerrotaan, kuinka Neitsyen tähdistö näkyy kevätöinä korkealla taivaalla – mikä on totta. Tähdistön suunnalla todetaan olevan Virgon joukko, jossa on noin 2 000 galaksia – totta sekin.

Sitten luvataan, että ”ne näkyvät pienelläkin kaukoputkella”. Eivät näy.

Joukon kirkkaimmat galaksit kyllä erottuvat harrastajakaukoputkella, mutta sellaisia ”oikeita välineitä” ei pysty edes kuljettamaan mukanaan, että niillä näkisi Virgon joukon 2 000 galaksia.

Tulos ei ole samaa luokkaa kuin jutun otsikkokuva.

Jutussa neuvotaan liittämään 200-millisellä teleobjektiivilla varustettu kamera kaukoputkeen ja kuvaamaan galakseja 10–30 sekunnin suljinajalla. Vaikka noudattaisi neuvoa käyttää ”moottoriohjausta”, voi olla varma, että tulos ei ole samaa luokkaa kuin jutun otsikkokuva.

Se on koottu kuvista, jotka on otettu Subaru- ja VLT-teleskoopeilla sekä Hubble-avaruusteleskoopilla.

Subarussa on 8,2 metrin läpimittainen pääpeili, VLT:ssä samankokoisia peilejä on neljä. Hubblessa on ”vain” 2,4-metrinen pääpeili, mutta teleskooppi kiertää Maata yli 500 kilometrin korkeudella havaintoja häiritsevän ilmakehän ulkopuolella.

Virheellistä informaatiota on myös jutun yhteydessä olevassa kuvassa, jossa Virgon joukon havainnollistetaan näkyvän ”noin 50 astetta eteläisen horisontin yllä”.

Se pitää paikkansa, jos taivaalle tähyilee Keski-Euroopasta. Suomen etelärannikolta katsottuna Virgon joukko on korkeimmillaan noin 40 astetta ja pohjoisimmasta Lapista kolmisenkymmentä astetta eteläisen horisontin yläpuolella.

Sinänsä on hieno juttu, että lukijoita kannustetaan katselemaan tähtitaivaan ihmeitä omin silmin. Silloin pitäisi kuitenkin antaa oikeaa ja tarkistettua tietoa, ei ohjeita, jotka ovat vähän sinne päin tai eivät sinne päinkään.

Jos joku innostuu jutun luettuaan lähtemään keväiseen yöhön ihailemaan ”loputonta galaksipaljoutta”, pettymys voi olla sitä luokkaa, että moiseen puuhaan ei toiste enää ryhdykään. Mikä olisi harmi, sillä taivaalla on paljon sellaisia kohteita, joita todella voi ihailla pienellä kaukoputkella tai vaikka kiikarilla.