Maailmankaikkeus tuhoutuu – pelastukoon ken voi!
Alkuviikosta Hesarissa uutisoitiin tutkijoiden laskelmista, joiden mukaan ”maailmankaikkeus saattaa olla jo tuhoutumassa, emmekä edes ehtisi reagoida siihen”.
Jutun pihvi on täyttä totta, joskin teoriaa: pitkään jahdatun ja viimein vuonna 2012 löydetyn Higgsin hiukkasen todellinen massa ei ole takuuvarmasti se, mikä sille on mittauksilla saatu määritettyä.
Higgs voi horjahtaa nykyisestä energiatilastaan vielä alemmas, jolloin kaikkien muidenkin hiukkasten massat ja niiden väliset vuorovaikutusvoimat menisivät uusiksi.
Kuulostaa pieneltä riesalta, mutta moinen rojahdus tuhoaisi koko maailmankaikkeuden. Ei tietenkään silmänräpäyksessä, sillä luonnonlaeiltaan uusi ja uljas, mutta ominaisuuksiltaan arvaamaton universumi leviäisi vanhaan maailmaan ”vain” valon nopeudella.
Jos tarkkailemme esimerkiksi kymmenen miljoonan valovuoden etäisyydellä olevaa galaksia, näemme kymmenen miljoonaa vuotta sitten matkaan lähtenyttä valoa. Mikäli niillä nurkilla on siirrytty Higgsin romahduksen synnyttämään ”tosityhjiöön” vaikkapa 9999999 vuotta sitten, huomaisimme galaksin katoavan vasta vuoden kuluttua – ja samalla häviäisimme itse kuin tuhka tuuleen.
Paitsi että mitään tuulta ei tässä maailmankaikkeudessa enää olisi.
Voi olla, että suurinta osaa universumista ei ole enää tälläkään hetkellä olemassa. Sekä hyvät että huonot uutiset leviävät avaruudessa rajallisella nopeudella. Kaikki mitä taivaalla näemme on mennyttä maailmaa. Taivaalla helottavan Auringon valokin on vanhentunutta, yli kahdeksan minuutin ikäistä.
Mutta tuo uutisotsikon jälkimmäinen virke: ”emmekä edes ehtisi reagoida siihen”.
Se on totta, että kaikki olisi ohi ennen kuin kukaan sitä edes älyäisi, mutta jos lähdetään halkomaan hiuksia, miten maailmankaikkeuden tuhoutumiseen voisi ylipäätään reagoida?
Mikäli koko tunnetun neliulotteisen aika-avaruuden perusrakenne luhistuisi, kukaan tai mikään ei voisi siltä välttyä. Poul Anderssonin scifi-romaanissa Tau nolla ihmiskunnan viimeiset edustajat seuraavat sivusta, ikään kuin universumin ulkopuolelta, kun maailmankaikkeus luhistuu kasaan suuressa loppurysäyksessä.
Ei se niin menisi. Teoreettisesti voi olla olemassa muitakin maailmankaikkeuksia, mutta nykykäsityksen mukaan niistä ei ole mahdollista saada edes tietoa, saatika että niihin pääsisi jollain keinolla pakoon, jos omalle universumillemme olisi tapahtumassa jotain radikaalin lopullista.
Ja vaikka se olisi mahdollistakin, emme ehtisi karkuun. Ellemme sitten vaihtaisi maailmankaikkeutta varmuuden vuoksi. Silloin voisimme päätyä paniikissa paikkaan, joka on raunioitumassa vielä nopeammalla aikataululla kuin nykyisin asuttamamme maailmankaikkeus.
Emme siis todellakaan ehtisi reagoida maailmankaikkeuden tuhoutumiseen.