Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Mustat aukot aiheuttavat muistihäiriöitä

Blogit Taivaan tähden 28.2.2018 08:54
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Kiinnostaisiko matka supermassiiviseen mustaan aukkoon? Kuva: ESO, ESA/Hubble, M. Kornmesser

Mustat aukot, nuo avaruuden hooverit, eivät ole sellaisia monstereita kuin esimerkiksi John Taylor maalaili 1970-luvulla kirjassaan Mustat aukot – tuhoutuuko maailmankaikkeus. Ne voivat kuitenkin tuhota menneisyyden.

Toisaalta mustaan aukkoon päätynellä uskalikolla ei ole ihmeemmin tulevaisuuttakaan. Uusimman teoreettisen tutkimuksen perusteella kosmisen syöverin sisuksissa menneen ja tulevan yhteys katkeaa jo ennen kuin maailmankaikkeudenmatkaajalle käy kehnosti.

Jos jättiläistähti luhistuu mustaksi aukoksi, se on kooltaan niin pieni, että kaikki sen tapahtumahorisontin eli ”viimeisen rajan” tuolle puolen joutuva murskautuu välittömästi. Itse asiassa niin käy jo ennen rajan ylittämistä, sillä gravitaation aiheuttamat vuorovesivoimat venyttävät ja vanuttavat niin perusteellisesti, että lujinkin aine hajoaa alkeishiukkasiksi.

Mikäli mustalla aukolla on massaa miljoonia tai miljardeja kertoja Aurinkoa enemmän, sen sisään voi selvitä ehjänä. Tosin sieltäkään ei ole paluuta; myynnissä on vain menolippuja.

Supermassiivisia mustia aukkoja lymyää galaksien keskustoissa, niin myös Linnunradan uumenissa. Jos ehdoin tahdoin tai vahingossa kulkeutuu tällaisen aukon tapahtumahorisontin toiselle puolelle, alkuun ei huomaa välttämättä mitään. Pian alkaisi kuitenkin tapahtua.

Fysiikan perusolettamus luhistuu.

Aika hidastuu – näin arvellaan – ja kaikki mustaan aukkoon päätyvä aine ja energia näyttää sisältä katsottuna syöksyvän sinne yhtä aikaa. Se saisi aikaan sellaisen tulipätsin, että onneton havaitsija humahtaisi olemattomiin jo paljon ennen päätymistään singulariteettiin, mustan aukon keskipisteeseen, jolla ei ole lainkaan ulottuvuuksia.

Uusissa laskelmissa on otettu uudella tavalla huomioon maailmankaikkeuden kiihtyvä laajeneminen, jonka seurauksena aukon sisällä leimuava energia ei olisikaan niin suuri. Aukkoon joutunut astronautti ehtisi ehkä sittenkin hämmästellä uudenlaista ympäristöä, mahdollisesti hyvinkin pitkään.

Mustan aukon ulkopuolelta tuttu universumi, jossa menneisyys määrittää tulevaisuuden, vaihtuu maailmaksi, jossa mahdollisia tulevaisuuksia on ääretön määrä, mutta menneisyyttä ei ole ollenkaan. Kaikki muistot katoavat.

Tai jos tarkkoja ollaan, menneisyys ei katoa, mutta se ei enää määritä millään tavalla tulevaisuutta. Fysiikan perusolettamus luhistuu.

Kaikilla matemaattisesti laskettavilla mahdollisilla tulevaisuuksilla on kuitenkin yksi yhteinen piirre: ne ovat hyvin lyhyitä. Mustan aukon sisällä tie vie vääjäämättä kohti singulariteettia, jossa matka päättyy.

Paitsi että laskelmien perusteella elämä voisi jatkua tässä tuntemattomassa maailmassa ikuisesti. Kiehtova ajatus. Tai ehkä ei sittenkään.