Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Eivät dinosaurukset olleet uhanalaisia, niillä oli vain huono tuuri

Blogit Taivaan tähden 12.2.2018 18:24
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Asteroiditörmäys saattoi olla sittenkin vasta alkusoittoa dinosaurusten murhenäytelmässä. Kuva: NASA

Otsikko on mukailtu taannoisen varapresidenttiehdokkaan Sarah Palinin lausumaksi väitetystä jääkarhuja koskevasta ”viisaudesta”.

Jääkarhujen kohdalla luonnehdinta on huonoa huumoria tai suoranaista hölmöyttä, mutta dinosauruksilla oli tosiaan rutkasti epäonnea.

Menneen maailman valtiaat olivat jo hyvää vauhtia tulossa evoluutiotiensä päähän, mutta lopullinen syöksykierre alkoi 66 miljoonaa vuotta sitten, kun nykyisen Jukatanin niemimaan kohdalle iskeytyi asteroidi.

 

Chicxulubin iskun välittöminä seurauksina oli valtavia tsunameja ja liki mantereenlaajuisia metsäpaloja, joista ilmaan kohonnut savu ja noki yhdessä törmäyksen nostattaman pölyn kanssa aiheutti myös pidempiaikaisia vaikutuksia.

Maapallo ajautui ydintalveen, ilmasto viileni, kasvillisuus kärsi ja kuoli paikoin kokonaan. Sen myötä kävi huonosti kasvinsyöjille ja sitten myös niitä saalistaneille lihansyöjille.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Jo aiemmin on arveltu, että dinosaurusten sukupuuttoaallon aikoihin osuneella laajalla vulkanismilla olisi ollut osuutensa katastrofissa. Chicxulubin törmäys ei suuruusluokastaan huolimatta olisi ollut riittävän tuhoisa.

Tuliperäinen toiminta on kiihtynyt muuallakin kuin Intian Deccanissa.

Esimerkiksi Intian niemimaalla sijaitsevan Deccanin ylängön parin kilometrin paksuiset basalttikerrostumat ovat syntyneet juuri oikeaan, mutta dinosaurusten kannalta tietysti mahdollisimman huonoon aikaan.

Valtaisia laavapurkauksia on yritetty moneen otteeseen yhdistää Chicxulubin kraatterin synnyttäneeseen kosmiseen kolariin, mutta mitä ilmeisimmin Deccanissa hyökyi laavaa maan uumenista jo aiemminkin.

Uuden tutkimuksen mukaan asteroiditörmäys on kuitenkin saattanut kiihdyttää vulkanismia, mikä olisi ollut dinosaurusten kannalta vihoviimeinen niitti.

Valtamerten alati levenevissä keskiselänteissä on havaittu merkkejä tavallista kiivaammasta vulkanismista juuri 66 miljoonaa vuotta sitten, mikä viittaa siihen, että tuliperäinen toiminta on kiihtynyt muuallakin kuin Intian Deccanissa.

 

Tutkijoiden mukaan suuri törmäys synnytti niin voimakkaita seismisiä aaltoja, että ne saivat koko maapallon tärisemään. Se on vapauttanut Maan vaipassa magmavirtauksia, jotka ovat puskeneet laavaa entistä rajummin pinnalle saakka.

Siellä missä purkaukset olivat käynnissä jo ennestään, ne äityivät todellisiksi tulviksi.

Laava sinänsä ei tappanut dinosauruksia, vaan voimistuneeseen tuliperäiseen toimintaan liittyneet ”sivutuotteet” eli savu, tuhka, pöly ja erilaiset kemialliset yhdisteet. Ne ovat pahentaneet törmäyksen alullepanemaa ilmastonmuutosta, joka sitten koitui huono-onnisten dinojen kohtaloksi.