Avaruuden diskopallo, maailmanlopun edistäjä
Humanity Star eli avaruuden diskopallo ei ole kaikkien mieleen. Kuva: Rocket Lab
Reilu viikko sitten avaruuteen laukaistiin metrinen pallo, joka kiertää Maan kertaalleen 90 minuutissa. Humanity Star -nimisen satelliitin pintaa peittävät valoa heijastavat paneelit saavat pyörivän pallon vilkkumaan kivasti öisellä taivaalla.
Vai onko se sittenkään niin kiva asia?
Satelliitin ja sen Electron-kantoraketin rakentaneen Rocket Lab -yhtiön mukaan hankkeen tavoitteena on saada ihmiset luomaan katseensa myös taivaalle ja maailmankaikkeuteen, ja oivaltamaan elämän haurauden.
Kaunis ajatus, mutta läheskään kaikki eivät ole mielissään tavasta tuoda se esiin.
Maata kiertävällä radalla on jo entuudestaan ihan riittävästi avaruusromua, joka uhkaa niin satelliitteja kuin Kansainvälisen avaruusaseman asukkejakin. Aseman rataa on jouduttu muutaman kerran muuttamaan ja astro- ja kosmonautit ovat joutuneet valmistautumaan evakuointiin, kun rojua on ollut tulossa suoraan kohti.
Taivaalla kiitävinä valopisteinä näkyvät satelliitit ovat riesa myös tähtitieteilijöille. Yhä useammin tähtivalokuviin ilmestyy ylimääräinen valojuova, kun keinotekoinen Maan kiertolainen osuu kaukoputken näkökenttään.
Kyse ei siis ole siitä – kuten radion nuorisokanavalla naureskeltiin – että jos tähtitieteilijät eivät osaa erottaa satelliittia tähdestä, on parempi vaihtaa alaa.
Nykyiset jättiläiskaukoputket ovat kymmeniä tai satoja miljoonia maksavia suurhankkeita, ja niiden havaintoaika on paitsi kallista myös kortilla. Yksi viaton satelliitti voi pilata yhteensä kymmeniä tunteja kestävän tutkimusjakson. Ja lisää havaintoaikaa voi olla luvassa vasta parin vuoden kuluttua.
On vissi ero, tiedämmekö maailmanlopun tulevan kolmen vuoden vai kolmen tunnin päästä.
Äärimmilleen kärjistettynä kyse ei ole pelkästä ammatinharjoittamisen vaikeudesta, vaan koko ihmiskunnan kohtalosta.
Jos Rocket Labin diskopallo estää välkkeellään esimerkiksi Pan-STARRS-robottikaukoputkea havaitsemasta Maata kohti tulossa olevaa asteroidia, se voi osoittaa hyvin kouriintuntuvalla tavalla elämän haurauden.
Nykyisin meillä ei ole vielä minkäänlaisia keinoja torjua meitä uhkaavia asteroideja tai komeettoja, mutta on vissi ero, tiedämmekö maailmanlopun tulevan kolmen vuoden vai kolmen tunnin päästä.
Sen suhteen on ratkaisevaa, milloin tuhoa tuova taivaankappale ensimmäisen kerran onnistutaan havaitsemaan. Puhumattakaan asteroidista, joka ei aiheuttaisi maailmanlaajuista katastrofia, vaan rajatumpaa tuhoa, jonka vaikutuksia voitaisiin vähentää evakuoinneilla.
Miljoonia ihmisiä ei siirretä paikasta toiseen muutamassa tunnissa.
Pessimistisiä ajatuksia, myönnettäköön. Todennäköisyys, että Humanity Star olisi juuri kriittisellä hetkellä automaattisen teleskoopin kuvakentässä on häviävän pieni.
Sitä paitsi diskopallo on niin matalalla kiertoradalla, että se vajoaa vauhdilla alaspäin ja syöksyy jo ensi syksynä Maan ilmakehään leimahtaen olemattomiin kirkkaana tähdenlentona.
Mutta mitä avaruuteen ammutaan seuraavaksi?
