Maata ei kannata ostaa Kuusta
Kiinteistömarkkinat ovat laajentuneet avaruuteen, itse asiassa jo aikoja sitten. Tonttimaata on kaupiteltu Kuusta ja Marsista 1980-luvulta lähtien.
Tuolloin Dennis Hope äkkäsi, että taivaankappaleita koskevassa kansainvälisessä laissa on porsaanreikä. Siinä puhutaan valtioista, ei yksityishenkilöistä.
Niinpä Hope yksityishenkilönä ”valtasi” Aurinkokunnan kappaleet ja alkoi kaupitella niitä maailmalle. Hän ei ole alalla yksin, sillä netistä löytyy useita kaupustelijoita. Jokainen niistä tuntuu olevan huolissaan, etteivät asiakkaat vain mene tekemään hankintaansa kilpailevalta yrittäjältä, jolla ei oikeasti ole oikeuksia myydä maata Kuusta tai Marsista.
Kuinka hyvää bisnestä kosminen kiinteistönvälitys sitten on? Asiakkaita huijaaville nettisivustoille se on ilmeisen kannattavaa, koska humpuukihomma jatkuu edelleen. Ja miksi ei olisi? Kulut koostuvat muutaman aanelosen tulostamisesta ja postittamisesta, joten kate on kova.
Yhdellä sivustolla eekkerin eli noin 4 000 neliömetrin laajuinen alue Kuun pölyiseltä kamaralta on tarjolla huippuedulliseen 19,75 punnan hintaan. Pienellä lisämaksulla kauppakirjan saa jopa kehyksiin. 10 eekkerin läänitys irtoaa – kehyksineen – 73 punnalla. Ei ole kallista.
Kaupan päälle tulee näyttävien kehysten lisäksi aito marsilainen meteoriitti.
Ja halpaa on maa Marsissakin. Toisella sivustolla eekkerin laajuisella tontilla on hintaa alle 30 taalaa ja 20 eekkeriäkin saa pilkkahintaan, 250 dollarilla. Kaupan päälle tulee näyttävien kehysten lisäksi aito marsilainen meteoriitti.
Asiakkaita tuntuu riittävän. Sivustoilla kerrotaan miljoonista onnellisista tämänpuoleisen taivasosuuden omistajista. Yksi heistä on amerikkalainen taiteilija, joka osti Marsista 10 eekkerin maa-alan.
Eikä siinä kaikki. Hän lähetti asianmukaiset dokumentit varmuuden vuoksi paikan päälle ”avaruusraketilla”, kuten sivustolla todetaan.
Kun Spirit- ja Opportunity-kulkijat laukaistiin kohti Marsia kesällä 2003, kummankin mukana oli dvd-levy, jolle oli tallennettu neljän miljoonan ihmisen nimet. Taiteilija liitti näppärästi nimensä oheen yksityiskohtaiset tiedot omistamastaan tontista.
Jos hänen tulevat oikeudenomistajansa tai perikuntansa edustajat jonakin päivänä pääsevät Marsiin saakka, toivottavasti pettymys ei käy ylivoimaisen suureksi. Sen kummemmin kaupustelusivustojen postittamilla kauppakirjoilla kuin Marsiin lähetetyillä sähköisillä dokumenteilla ei ole lain voimaa.
Yhtä pitävän ja pätevän asiakirjan saa sommittelemalla itse mieleisensä diplomin ja laittamalla sen niin koreisiin kehyksiin kuin kehtaa. Ja kun hommaan ryhtyy, on turha nuukailla. Saman tien kannattaa kirjata nimiinsä vähän isompi maa-ala kuin nettisivustoilla on tarjolla.
Huolimatta maata myyvien nettisivustojen vakuutteluista taivaankappaleet eivät ole kaupan. Toki Kuusta ja Marsista voi myydä tontteja eikä kukaan kiellä niitä myöskään ostamasta. Tosin vain raha vaihtaa omistajaa, kauppatavara ei.