Astronautit ovat yhä kuumempaa hottia
Painottomuus on äkkiseltään kiva asia. Avaruusaluksissa ja -asemilla leijutaan ilmassa ja liikkuminen on helppoa: pieni tuuppaus ja siirtyminen vaikkapa tutkimusmoduulin päästä toiseen sujuu ihan itsestään.
Pelkkää auvoa avaruuden painottomuus ei kuitenkaan ole, pikemminkin se on melkoinen riesa. Mikään ei pysy paikallaan, kun vähäisinkin ilmavirtaus laittaa esineet liikkeeseen. Sekin on silti pientä verrattuna elimistöön kohdistuvaan rasitukseen.
Useimmat astro- ja kosmonautit kärsivät avaruuslentonsa ensimmäisinä päivinä avaruussairaudesta, joka muistuttaa oireiltaan klassista merisairautta. Huimausta, heikotusta, huonoa oloa, jopa oksentelua. Tasapainoelimiltä ja -aistilta menee tovi uusiin olosuhteisiin totuttautumisessa.
Muutamassa päivässä huono olo menee yleensä ohi, mutta mitä pidempään avaruudessa oleskelee, sitä vakavampia vaikutuksia painottomuudella on yleiskuntoon.
Kun lihaksia ei juuri tarvitse käyttää, ne heikkenevät ja surkastuvat. Kiertoradalla onkin kuntoiltava pari tuntia joka päivä, jotta maanpinnalle palatessa ei olisi täysin voimaton.
Painottomuus aiheuttaa myös kalsiumkatoa. Se puolestaan vaikuttaa luustoon ja sen lujuuteen. Avaruuden oloissa luuntiheys pienenee prosentin verran kuukaudessa. Vaikuttaa vähäiseltä määrältä, mutta jos ja kun ihminen ennen pitkää matkaa Marsiin, edestakainen lento kestää vähintään vuoden.
Avaruuskuumeeksi voisi kutsua kovaa hinkua päästä Maata kiertävälle radalle, mutta se on myös todellinen lääketieteellinen ilmiö. Astro- ja kosmonauttien ruumiinlämmön on todettu olevan painottomuudessa jatkuvasti koholla.
Pitkään jatkuessaan pysyvä kuume rasittaa elimistöä.
Kuumetta ei ole paljon, levossa 38 astetta eli ruumiinlämpö on vain asteen verran normaalia korkeampi. Kuntoilun aikana ja vaativissa työtehtävissä, etenkin avaruuskävelyjen aikana, kuume voi nousta yli 40 asteeseen.
Ruumiinlämpö ei kohoa kertaheitolla, vaan hiljalleen parin kuukauden aikana, kunnes se asettuu – siis levossa – 38 asteeseen. Pitkään jatkuessaan pysyvä kuume ja etenkin ruumiinlämmön jatkuva vaihtelu rasittaa elimistöä.
Avaruuskuumeen syynä on se, että painottomuudessa kehon on vaikea päästä eroon ylimääräisestä lämmöstä. Ellei avaruusaluksissa ja -asemilla olisi ilmastointia, hengittäminenkin olisi hankalaa, koska uloshengitetty hiilidioksidi kerääntyisi kasvojen eteen. Myös hiki haihtuu hitaammin ja kehon hukkalämpö jää lähelle ihoa ja nostaa ruumiinlämpöä.
Korkea kuume vaikuttaa havaintokykyyn ja se voi olla avaruuden olosuhteissa kohtalokasta. Maailmankaikkeuden valloituksessa on jälleen yksi uusi haaste voitettavana.