Suomen 100 vuodenaikaa

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Talvi, syksy, talvi… Vuodenajat ovat entistä lyhyempiä. Kuvat: Markus Hotakainen

Kevät, kesä, syksy, talvi. Näinhän vuodenajat joskus muinoin Aapisesta ja nyttemmin varmaan jostain mobiiliappsista on päähän päntätty. 

Yksi Suomen rikkauksista on vaihtelevat vuodenajat, mutta nykyisin niiden vaihtelu alkaa mennä ihan överiksi. Etenkin tänä vuonna kevättä ja vilakkaa kesää on seurannut loputtomalta tuntuva syksyn ja talven vuorottelu.

Yhtenä päivänä voi olla pikkupakkanen ja maa on yöllisen lumisateen jäljiltä valkoinen. Seuraavana päivänä sataa kaatamalla ja maailma mustuu. Päivä tai pari, muutama korkeintaan, ja taivaalta tipahtelee taas lumihiutaleita kuuraiseen maahan – kunnes ”lännestä saapuu laaja sadealue” ja kaikki on jälleen kerran pelkkää mutaa.

Nykyisin vuodenaikarimpsu olisikin osuvampi muodossa kevät, kesä, syksy, talvi, syksy, talvi, syksy, talvi, syksy, talvi… Lähes päivittäin pitää miettiä uusiksi, mitä ulos lähtiessään laittaa päälle ja etenkin jalkaan. Luulisi Nokian kumisaapaskurssin kukoistavan.

On tietysti myönnettävä, että tilanteen hahmottamiseen vaikuttaa vahvasti ”Helsinki-harha”, asioiden tarkastelu pääkaupunkiseudun ja vähän laajemminkin pelkästään Etelä-Suomen näkövinkkelistä. Pohjoisempana on kunnon talvikelit kuten kuuluukin. Silti täällä eteläisellä rannikollakin on aiemmin ollut joku tolkku vuodenajoissa.

Talvi on ennenkin tullut usein vähän yskien ja kakoen (monien kannalta ihan kirjaimellisesti), ja valkeaa joulua on saatu odotella turhaan, mutta silti lumeen ja pakkasiin on viimein päästy. Varmaan niin käy nytkin ja saattaa joulukin olla hyvällä tuurilla valkoinen, mutta siinäkin tapauksessa ollaan todennäköisesti viimeistään tapanina taas loskaisessa syyssäässä.

Eikä lumi katoa hiljalleen sulaen, vaan vihmova vesisade vie sen mennessään melkeinpä kertalaakista.

Tuttu mantra siitä, kuinka ennen oli kaikki paljon paremmin, on suurimmaksi osaksi perusteetonta vanhan muistelua, nostalgista kaipuuta aikaan, jolloin elämä oli mukamas jollain lailla auvoisempaa. Ei se ollut.

Ainoita asioita, jonka suhteen sanonta pätee, on sää. Ei sekään ollut ennen aina parempi, mutta siitä voimme on jokseenkin varmoja, että tulevaisuudessa se vain huononee.

Ilmaston muuttuessa sään ääri-ilmiöt voimistuvat: sademäärät kasvavat ja kun kelit alati leudontuvat, taivaalta ei tule lunta vaan vettä. Kesät talvet.