Super-Sirius valaisee talvisen taivaan

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Katsellaanko superia vai ihan tavallista Siriusta? Kuva: NASA/ESA/H. Bond (STScI)/M. Barstow (University of Leicester)

 

Tänään sunnuntaina on taas superkuu. Mediassa aiheesta on perinteisesti revitelty isoin otsikoin ikään kuin kyseessä olisi oikeasti merkittävä ilmiö. Ei ole.

Jos sivuutetaan se tosiseikka, että koko käsite on lähtöisin horoskooppiuskovaisilta astrologeilta, superkuusta meuhkaaminen on tyhjänpäiväistä hypetystä. 

Superkuun aikaan täysikuu on hieman keskimääräistä kirkkaampi ja se näkyy hieman keskimääräistä kookkaampana, mutta yhtä hyvin voitaisiin puhua superpuolikuusta tai supersirpistä. 

Mikäli Kuu sattuu ensimmäisessä tai viimeisessä neljänneksessään olemaan lähimpänä Maata, silloinhan on superpuolikuu. Tai jos Kuu on kapoisena lähimpänä Maata, pitäisi vaahdota supersirpistä. Eipä vaahdota, vaikka silloinkin Kuu on hieman keskimääräistä kirkkaampi ja se näkyy hieman keskimääräistä kookkaampana.

Taivaalla kumottavan Kuun kirkkauden ja koon vaihtelua on paljain silmin katsottuna liki mahdoton huomata, kun vertailukohtaa – sitä ”keskimääräistä” Kuuta – ei ole tarjolla. Sitä paitsi horisontin lähellä Kuu näyttää joka tapauksessa suuremmalta kuin keskitaivaalla, vaikka jälkimmäisessä tapauksessa Kuun näennäinen läpimitta on itse asiassa aavistuksen isompi.

Jos kerran superkuu on niin ihmeellinen, miksei käsitettä laajenneta muihinkin taivaankappaleisiin? Vaikka tähtiin.

Talvi-iltoina horisontin tuntumassa tuikkii taivaan kirkkain tähti Sirius. Uudenvuoden aikoihin se on keskiyöllä suoraan etelässä eli vastapäätä Aurinkoa, joka on pohjoisessa syvällä taivaanrannan alapuolella. 

Mehän olemme silloin hieman keskimääräistä lähempänä Siriusta!

Ison koiran tähdistön päätähti näkyy siksi hieman keskimääräistä kirkkaampana ja hieman keskimääräistä kookkaampana – jos nyt valopisteenä joka tapauksessa näkyvästä tähdestä voi moista edes väittää. Mutta kuinka paljon lähempänä Siriusta me olemme?

Maan ja Siriuksen välinen etäisyys on tuolloin noin 150 000 000 kilometriä eli Maan radan säteen verran keskimääräistä pienempi. 

Kun Maan ja Siriuksen välinen etäisyys on 8,6 valovuotta eli noin 81 300 000 000 000 kilometriä, olemme uutenavuotena vajaat 0,0002 prosenttia lähempänä Siriusta kuin keskimäärin.

Mitenkäs tämä huikea ero vaikuttaa Siriuksen näkymiseen? Ei mitenkään.

Vaikutus on käytännössä olematon ja kaiken lisäksi se hukkuu muiden tekijöiden alle. Pelkästään Siriuksen liike Auringon ja Maan suhteen kutistaa sen etäisyyttä meihin yli 170 000 000 kilometrillä joka vuosi. Eikä sekään saa Siriusta tuikkimaan talvi talvelta kirkkaammin. Vaikutus näkyy vasta tuhansien tai kymmenien tuhansien vuosien mittaan.

Siksi kukaan ei puhu super-Siriuksesta. Yhtä turha on meuhkata superkuusta.