Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Mammutit, oman aikansa teinitollot

Blogit Taivaan tähden 7.11.2017 13:32
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Mammuteille kävi huonosti sekä lajeina että usein myös yksilöinä. Kuva: Flying Puffin/CC BY-SA 2.0

Siperia on tunnetusti mammutintutkijoiden aarreaitta, vaikka eläinten jäännöksiä on löytynyt eri puolilta pohjoista pallonpuoliskoa. Ikiroudan muodostama luomupakastin on säilönyt suuren määrän kuolleita ”villanorsuja”, joko yksittäisinä luina ja hampaina, luurankoina tai liki täydellisinä ruhoina.

Jääkauden loppuvaiheisiin ajoittuvan sukupuuton syystä ei olla yksimielisiä, mutta ilmeisesti taustalla oli sekä ilmaston muuttuminen että metsästys. Yksittäisten mammuttien tai ainakin säilyneiden yksilöiden kohtaloksi näytti usein koituneen jääminen jumiin esimerkiksi upottavalle suolle.

Nyt tutkijat ovat tarkastelleet ”tapaturmaisesti” kuolleiden mammuttien sukupuolijakaumaa. Se muistuttaa huomattavassa määrin juhannuksen hukkumistilastoja: nuoret urokset ovat selvästi yliedustettuina.

Viimeisenä lajina maankamaralta katosi Wrangelinsaarella asustanut kääpiöitynyt villamammutti, joka laidunsi pohjoisilla seuduilla vielä vajaat 4 000 vuotta sitten. Vaikka se on lyhyt aika verrattuna esimerkiksi dinosaurusten joukkotuhoon 65 miljoonaa vuotta sitten, populaatioiden tutkimuksessa on käytettävä apuna vertailua nykyisiin norsuihin.

Ilmeisesti mammuttien sukupuolijakauma oli samankaltainen eli suunnilleen fifty-fifty. Kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimista 98 mammutista, jotka olivat kuolleet jäätyään tavalla tai toisella luonnolliseen loukkuun, oli kuitenkin yli kaksi kolmasosaa uroksia. 

Tulos kertoo sekä mammuttiyhteisöjen sosiaalisesta rakenteesta että nuorukaisten huimapäisyydestä ellei peräti typeryydestä. 

Mammuttien kesken vallitsi ilmeisesti matriarkaalinen hierarkia eli johtajana oli naaras ja lauman muodosti sen jälkikasvu. Teini-ikäisinä, noin 13–15-vuotiaina, urokset saivat laumasta lähtöpassit, jolloin ne asettuivat lähiseudulle elelemään joko yksikseen tai nuorten urosten pieninä porukoina.

Kun keskenkasvuiset ja kokemattomat urosmammutit seikkailivat usein hankalassa maastossa, niille kävi huonosti paljon useammin kuin nuorille naaraille. Tietyllä paikalla menehtyneistä mammuteista saattaa olla uroksia yli 90 prosenttia.

Ilmeisesti tyhmyys tiivistyi joukossa jo tuhansia vuosia sitten. Aivan samalla tavalla kuin uhoavat pojannulikat menevät heikoille jäille, lähtevät uimaan järvenselän yli tai laskevat polkupyörällä hyppyrimäestä, nuoret mammuttiurokset sekoilivat omassa elinympäristössään ja maksoivat siitä kovan hinnan.