Kuinka vaikeaa on saippuan käyttäminen?

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Mitä yhteistä on maailmankaikkeudella ja saippualla? Kosmos on suuressa skaalassa kuin saippuavaahtoa. Kuva: Volker Springel/Max Planck Institute For Astrophysics/SPL

Kylppäristä löytyi laventelisaippuaa, mistä lie matkoilta äkkipäissään ostettu. Paketin päällä lukee ”Easy to use”, helppo käyttää.

En ole tiennytkään, että saippuan käyttäminen olisi jollain lailla vaikeaa. Tai että yksi saippua voisi olla helppokäyttöisempää kuin joku toinen.

Miksi tähtitiede on yleisen käsityksen mukaan niin vaikeaa? Tällaisen kysymyksen esitti joku vuosi sitten toimittaja, joka haastatteli minua tuoreimmasta avaruusopuksestani.

Ennen kuin selitin asiaa yksityiskohtaisemmin, totesin sen johtuvan pitkälti siitä, että se ON vaikeaa. Ihan niin kuin mikä tahansa tieteenala, kun tehdään todellista tieteellistä tutkimusta.

Maailmankaikkeudessa on vielä paljon selvitettävää. Iso osa taivaankappaleista ja erilaisista ilmiöistä tunnetaan jo hyvin, mutta osa on vielä hämärän peitossa – kirjaimellisesti. Mitättömän pienten neutriinojen ja vaikeasti havaittavien gravitaatioaaltojen välittämää informaatiota lukuun ottamatta kaikki tietomme universumista perustuu sähkömagneettiseen säteilyyn. 

Ja maailmankaikkeuden toiselta laidalta saapuva säteily on usein hyvin heikkoa, pelkkää vähäistä välkettä, jonka perusteella pitäisi pystyä ratkomaan visaisia arvoituksia. 

Emme voi mennä ottamaan näytettä valkoisesta kääpiöstä, katsomaan vierestä, kun kaasupilvi katoaa mustaan aukkoon (eikä mustaa aukkoa näkyisi silloinkaan) tai mittaamaan jättiläistähden uloimpien kaasukerrosten lämpötilaa.

Joudumme tutkimaan maailmankaikkeutta etänä. Aurinkokuntaa pystytään tutkimaan ”paikan päältä” lähettämällä luotaimia planeetoille ja muille kiertolaisille, mutta kaikki muu on liian kaukana.

Myös ajallisesti. Jos tarkastelemme esimerkiksi galaksia, joka on 70 miljoonan valovuoden etäisyydellä, näemme tähtijärjestelmän sellaisena kuin se oli niihin aikoihin, kun maapallolla eleli vielä dinosauruksia.

Kaukoputket ovat aikakoneita, mutta yksisuuntaisia: niillä näkee vain historiaan, ei tulevaisuuteen.

Hyvin eri-ikäisistä tähtitaivaan kohteista pitäisi tehdä päätelmiä koko maailmankaikkeudesta. Ja vielä pitkän matkan päästä.

Tähtitiede on tosiaan vaikeaa.