Ysiplaneetan ongelma: Ollako vai eikö olla?
Alkuvuodesta 2016 kansa kohahti. Tai tarkemmin sanottuna media: Aurinkokunnasta löytyi yhdeksäs planeetta!
Tosin sitä ei ollut kukaan koskaan kuunaan nähnyt eikä siitä ole vieläkään saatu ensimmäistäkään suttuista valokuvaa. Syy on se, että sitä ei välttämättä ole ollenkaan olemassa.
Konstantin Batyginin ja Michael Brownin tuolloin tekemä tietokonemallinnus perustui vajaaseen kymmeneen hyvin kaukaiseen Auringon kiertolaiseen. Niiden ratojen ominaisuudet viittasivat siihen, että vielä kauempana oleva kiertolainen vaikuttaisi vetovoimallaan kappaleiden liikkeisiin.
Ja sillä olisi kokoa kuin kunnon planeetalla konsanaan: läpimittaa noin neljä kertaa ja massaa jopa kymmenen kertaa enemmän kuin maapallolla.
Etsinnöistä huolimatta sellaista ei kuitenkaan ole löytynyt. Mikä ei sinänsä ole ihme, koska hyvin kaukaisena kappaleena se näkyisi maailman suurimpienkin kaukoputkien kuvissa mitättömän pienenä ja himmeänä valopisteenä.
Jo aiemmin yhdeksännen planeetan olemassaolo on kyseenalaistettu Saturnusta vuodesta 2004 kiertäneen Cassini-luotaimen liikkeistä tehtyjen havaintojen perusteella. Luotaimen radassa ei ole havaittu mitään sellaista, joka vihjaisi suuren tuntemattoman planeetan aiheuttamista häiriöistä.
Cory Shankmanin johtama ryhmä on nyt tutkinut yli 800 kaukaista kappaletta, jotka kiertävät Aurinkoa Neptunuksen radan ulkopuolella. Niistä kahdeksan on radoilla, jotka vastaavat Batyginin ja Brownin tarkastelemien kiertolaisten ratoja.
Shankmanin porukan tutkimassa populaatiossa ei näy piirteitä, jotka edellyttäisivät suuren ja kaukaisen planeetan olemassaoloa. Niiden radat eivät ole suuntautuneet tietyllä tavalla, joka vaatisi selitykseksi ”ylimääräistä” vetovoimavaikutusta.
Se ei tietenkään sulje pois kaukaisen kiertolaisen mahdollisuutta. Shankmanin itsensä mukaan ”tuloksemme ei kerro, etteikö Aurinkokunnassa voisi olla massiivista planeettaa, mutta sen mukaan mikään ei edellytä sellaisen olemassaoloa”.
Näinhän tiede toimii. Havainnot viittaavat johonkin ja tutkijoiden tekemästä tulkinnasta muodostetaan hypoteesi. Sen jälkeen hypoteesia testataan riippumattomilla havainnoilla.
Yksittäinen tulos ei vielä vahvista eikä kumoa hypoteesia, siksi samoja asioita tutkitaan yhä uudelleen ja uudelleen.
Sen vuoksi tieteessä ei ole lopullisia totuuksia. Jos planeetta 9 löytyy, se on tietenkin ”lopullinen” totuus, mutta niin kauan kuin sitä ei ole löydetty, kyse on vain hypoteesista.