Kuu syntyi synestiasta. Siis mistä?!
1960- ja 1970-lukujen vaihteessa tehdyt kuulennot romuttivat aiemmat teoriat Kuun synnystä. Kiertolaisemme pinnalta tuotujen kivien ja sen rakenteesta saatujen tietojen avulla kehitettiin ihan uusi hypoteesi.
Pian Maan muotoutumisen jälkeen siihen törmäsi suunnilleen Marsin kokoinen kappale. Avaruuteen sinkoutunut aine kerääntyi ensin Maata ympäröiväksi renkaaksi tai kiekoksi ja tiivistyi sitten Kuuksi.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei välttämättä sitä ollut. Tapahtumat saattoivat edetä tyystin toisella tavalla.
Uusin Kuun syntyteoria lähtee edelleen liikkeelle valtaisasta kosmisesta kolarista. Sarah Stewart ja Simon Lock mallinsivat Harvardin yliopistossa erilaisia törmäysvaihtoehtoja ja päätyivät yllättävään tulokseen.
Suurella nopeudella tapahtuneen kolaroinnin tuloksena saattoi syntyä omituinen ”kappale”, jollaisesta kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan. Tutkijakaksikko antoi sille nimeksi synestia. Se tulee kreikan kielen sanasta syn eli kanssa tai yhdessä, ja kreikkalaisesta arkkitehtuurin (ja muutaman muun asian) jumalasta Hestiasta.
Tietokonemallissa törmäys sai varhaisen Maan pyörimään niin vinhasti, että höyrystyneen ja sulaneen kiviaineksen pilvi laajeni kymmenientuhansien kilometrien läpimittaiseksi. Ruhjoutunutta planeettaa ei ympäröinytkään erillinen kiekko tai rengas, vaan kiinteä ydin muuttui ulospäin mentäessä ilman selvää rajaa kivisulaksi ja -höyryksi.
Synestia oli muodoltaan kuin munkkirinkilä, mutta ilman keskellä olevaa reikää. Laaja pilvi jäähtyi hitaasti ja osa siitä tiivistyi Kuuksi.
Tarina ei kuitenkaan ole vielä tässä. Maahan tai planeetta-alkioon, joka se aikoinaan oli, on Aurinkokunnan nuoruudessa todennäköisesti törmännyt kookkaita kappaleita useita kertoja.
Ja joka kerta – jos toinen kappale on ollut riittävän suuri ja törmäys on tapahtunut riittävän suurella nopeudella – ”Maa” on muuttunut tuliseksi donitsiksi. Viimeisen törmäyksen tuloksena syntyi Kuu.
Kuun synnyn lisäksi uusi teoria voi tuoda lisävalaistusta siihen, miten Maasta on tullut nykyisenlainen planeetta: miten sen ydin on muotoutunut, mistä on peräisin valtamerien vesi ja ilmakehän kaasut.
Mikäli synestia on muutakin kuin tietokoneen uumenissa hyrräävä simulaatio, sellaisia voi olla tälläkin hetkellä muissa planeettajärjestelmissä. Jos oikea synestia joskus löydetään, se voi olla avain oman Aurinkokuntamme historiaan.