Stop the press: Marsissa satoi rankasti
Taasko näitä ”Marsista löytyi vettä – taas” -uutisia? Planeetallahan on jo pitkään tiedetty olleen vetinen menneisyys. Järviä, jokia, jopa suurta osaa pohjoisesta pallonpuoliskosta peittänyt meri.
Sitä paitsi sade kuin sade, so what. Tihkua tai kaatosadetta, taivaalta tulee kuitenkin nestemäisessä olomuodossa olevaa vettä.
Eikä Marsissa ole satanut pitkään aikaan, viimeksi ehkä kolme miljardia vuotta sitten. Nykyisin naapuriplaneettamme on kylmä ja kuiva maailma, jossa sataa korkeintaan lunta ja sitäkin ehkä vain tuhansien vuosien välein.
Muinaiset sateet ovat kuitenkin jättäneet jälkensä Marsin pintaan ja niistä on luettavissa planeetan kaasukehän historiaa.
Aikoinaan se on ollut paljon nykyistä tiheämpi ja paine on ollut suurempi. Ja se on vaikuttanut sateiden olemukseen.
Aurinkokunnan nuoruudessa Marsin kaasukehän paine oli planeetan pinnalla noin nelinkertainen verrattuna Maan nykyiseen ilmanpaineeseen merenpinnan tasossa.
Moisissa oloissa sadepisarat eivät kasva kovin suuriksi. Itse asiassa ne jäävät niin pieniksi, että ”sade” on pikemminkin sumua. Eikä sumu jätä planeetan pintaan minkäänlaisia merkkejä, sen voi jokainen todeta kosteana syysaamuna.
Kun Marsin kaasukehä hupeni hiljalleen avaruuteen ja paine laski, sadepisaroiden koko kasvoi. Tutkijoiden tekemien tuoreiden laskelmien mukaan suurimmat vesipisarat olivat kooltaan yli seitsemän millimetriä eli hieman suurempia kuin Maan oloissa.
Vähäiset tihkut muuttuivat rankkasateiksi. Vesi uursi planeetan pintaan jokiuomia ja syviä laaksoja, joita pitkin se virtasi kraattereihin ja muutti myös niiden ulkonäköä ja -muotoa.
Marsissa havaittiin kanavia jo 1800-luvun loppupuolella, mutta tuolloisiin karttoihin piirretyillä suorilla viivoilla ei ollut mitään tekemistä planeetan ammoisten sateiden – tai edes todellisuuden – kanssa.
Marsin kanavat olivat pelkkää näköharhaa, mutta planeetan pinnalla on silti muinoin virrannut vuolaasti vettä.