Tikapuita pitkin taivaaseen, magneettisiltaa myöten galaksista toiseen

Lastenlorussa matkaa taittaa kissa, mutta galaksienvälisessä avaruudessa on liikkeellä kaasu.

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Magellanin sillan magneettikenttää tutkittiin Paul Wild -observatorion radioteleskoopilla Australiassa. Pilvet näkyvät teleskoopin yläpuolella. Kuva Mike Salway

Lastenlorussa matkaa taittaa kissa, mutta galaksienvälisessä avaruudessa on liikkeellä kaasu.

Linnunradan naapurigalaksien, Suuren ja Pienen Magellanin pilven, välillä on vetykaasuvirtaus, joka on löydetty jo vuonna 1963. Tähän saakka sen synty on ollut arvoitus, mutta nyt 75 000 valovuoden mittaisen ”Magellanin sillan” rakentumisesta on saatu uutta tietoa. Ehkä.

Galakseja yhdistävän kapoisen kaasupilven kohdalla on havaittu magneettikenttä. Tähtien- tai pikemminkin galaksienväliseen suunnistukseen siitä ei olisi, sillä kenttä on voimakkuudeltaan on vain noin miljoonasosa kompassineulan suunnan määräävästä Maan magneettikentästä.

Magellanin pilvistä suurempi on 160 000 valovuoden ja pienempi 200 000 valovuoden etäisyydellä, joten heikkoa magneettikenttää ei suinkaan ole mitattu suoraan. Havainto perustuu kaukaisempien galaksien radiosäteilyyn.