Kuin kaksi marjaa – maapähkinä ja… toinen maapähkinä 

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Asteroidi ja komeetta voivat muistuttaa huomattavasti toisiaan. Kuvat: ESA/Rosetta/NAVCAM & NASA/JPL-Caltech/GSSR

Eilen iltapäivällä Suomen aikaa Maan ohi sujahti kallionlohkare ”nimeltä” 2014 JO25. Pienimmillään etäisyyttä oli 1,8 miljoonaa kilometriä eli hieman vajaat viisi kertaa Maan ja Kuun välinen etäisyys.

Kaikenlaista kosmista kivenkappaletta vaeltelee avaruudessa ristiin rastiin, mutta harvoin näin iso asteroidi tulee näin lähelle: keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

2014 JO25 on läpimitaltaan – tai pikemminkin pituudeltaan, sillä se on maapähkinää muistuttava pitkulainen kappale – noin 650 metriä. Tarkimmat havainnot asteroidista saatiin tutkan avulla.

Radioteleskoopeilla tehdyistä mittauksista muodostetuissa kuvissa erottuu alle kymmenen metrin yksityiskohtia. Mielenkiintoinen seikka on asteroidin muoto, sillä se muistuttaa erehdyttävästi Churyumov-Gerasimenko-komeettaa, jota Euroopan avaruusjärjestön Rosetta-luotain tutki parin vuoden ajan viime syyskuun loppuun saakka.

Asteroidi ja komeetta ovat todellakin kuin kaksi marjaa.

Churyumov-Gerasimenko eli kavereiden kesken Chury on pituudeltaan noin kymmenen kertaa 2014 JO25 -asteroidia isompi, mutta kumpikin muodostuu kahdesta pallukasta, joita yhdistää kapea ”kannas”.

Ennen kuin asian taustalta lähdetään hakemaan mitään salaliittoteorioita ja avaruuden alieneiden rakennusprojekteja, tällainen muoto tuntuu olevan melko tyypillinen sekä asteroideille että komeetoille.

Rakenne kertoo siitä, miten kappaleet ovat aikoinaan syntyneet. Tai oikeastaan syntyneet, tuhoutuneet ja kasautuneet uudestaan ehkä useita kertoja.

Aurinkokunnan nuoruudessa avaruudessa oli erikokoisia kappaleita paljon nykyistä tiuhemmassa, joten törmäyksiä sattui alituiseen. Isommat kappaleet pirstoutuivat rajuissa kolareissa pienemmiksi lohkareiksi ja pienemmät vielä pienemmäksi murskeeksi.

Jos kappaleet liikkuivat toistensa suhteen sopivalla, riittävän alhaisella nopeudella, ne eivät hajonneetkaan törmäyksessä, vaan takertuivat yhteen.

Näin arvellaan sekä Churyn että vastikään Maan ohittaneen asteroidin syntyneen. Samoin kuin monien muiden muodoltaan samankaltaisten Aurinkokunnan kiertolaisten.