Tässä ei Kepler onnistunut. Katso kuva!

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jos haluaa päihittää 1600-luvulla vaikuttaneen kuuluisan tähtitieteilijän, nyt siihen on oiva tilaisuus.

Saksalainen Johannes Kepler ratkoi nelisensataa vuotta sitten planeettojen vaelteluun liittyviä arvoituksia, mutta saavutuksistaan huolimatta – hän muotoili kolme planeettaliikkeen lakia – hän ei koskaan nähnyt sisintä planeettaa Merkuriusta.

Helppo bongattava se ei olekaan. Merkurius kiertää Aurinkoa alle 50 miljoonan kilometrin etäisyydellä eli sen etäisyys on vajaa kolmannes Maan ja Auringon välimatkasta. Siksi planeetta ei Maasta katsottuna etäänny kovin kauas päivätähdestämme.

Suomen leveysasteilla Aurinko nousee ja laskee niin loivassa kulmassa, että Merkurius ei näy koskaan täysin pimeällä taivaalla. Merkuriuksen noustessa aamulla tai laskiessa illalla Auringon kajo valaisee taivasta.

Merkurius kiertää Auringon vajaassa kolmessa kuukaudessa, joten se piipahtelee melko tiuhaan vuoroin aamu-, vuoroin iltataivaalla. Juuri nyt planeetta on iltataivaalla ja löytyy helposti lännen suunnalta auringonlaskun jälkeen.

Heti auringonlaskun jälkeen taivas on vielä liian valoisa, jotta pieni valopiste erottuisi, mutta hämärän laskeutuessa Merkurius ilmestyy näkyviin. Edellyttäen tietysti, että taivas on selkeä horisonttiin saakka.

Merkurius laskee pari tuntia Aurinkoa myöhemmin, joten tullessaan näkyviin se on jo melko matalalla. Planeetta on kauimpana Auringon itäpuolella 1.4. ja näkyy hyvin vielä joidenkin päivien ajan.

Sitten Merkurius alkaa painua yhä alemmas, kun se kiertyy radallaan Maan ja Auringon väliin, kunnes ilmestyy toukokuussa taas aamutaivaalle. Silloin se on kuitenkin hyvin matalalla ja liki mahdoton löytää valoisalta loppukevään taivaalta.

Mutta miksi Johannes Kepler, alan ammattilainen, ei onnistunut näkemään Merkuriusta, vaikka se toisinaan on melko helppo löytää taivaalta? Keplerin näkökyky oli heikentynyt jo lapsena, sillä hän sairasti nelivuotiaana isorokon.