Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Avaruusjunalla Marsiin parissa päivässä – joopa joo…

Blogit Taivaan tähden 8.2.2017 15:02
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Avaruusjunan lastaamisen hoitaisivat ”automaattiastronautit”. Kuva: imaginactive.org

Kanadalainen Charles Bombardier on varsinainen Pelle Peloton. Pohdittuaan aiemmin esimerkiksi yliäänilentoja, joilla pääsisi mantereelta toiselle varttitunnissa, hän on nyt miettinyt, miten avaruuslennot saataisiin huomattavasti nykyistä haipakammiksi.

Hänen hahmottelemansa Solar Express olisi nonstop-avaruusjuna, kuin kosminen hiihtohissi, joka on jatkuvassa liikkeessä. Varsinaiset alukset telakoituisivat siihen – tai pikemminkin niihin – sen mukaan, kuinka kauas ovat matkalla.

Junan ”vaunut” olisivat 50 metriä pitkiä sylinterimäisiä moduuleita. Koko komeus pyörisi pituusakselinsa ympäri, jolloin matkustajat voisivat nauttia keinotekoisesta painovoimasta. Toki kyydissä olisi myös rahtia kaukaisille avaruusasemille.

Jatkuvan liikkeen ideana on, että suurin osa avaruuslennoilla tarvittavasta energiasta kuluu vauhdin kiihdyttämiseen ja hidastamiseen.

Solar Express saisi alkupotkun perinteisesti rakettimoottoreilla, mutta matkan varrella sitä saataisiin lisää käyttämällä planeettoja gravitaatiolinkoina. Lähiohitus heittäisi aluksen uuteen suuntaan aiempaa suuremmalla nopeudella.

Avaruusjunan huippunopeudeksi Bombardier kaavailee 3 000 kilometriä sekunnissa eli peräti yhtä prosenttia valon nopeudesta.

Tuollaisella vauhdilla törmäys pieneenkin kivenmurikkaan olisi tuhoisa. Mutta ei hätää, siihenkin on jo ratkaisu – ainakin piirustuspöydällä. Alusten saattajina olisi robotteja, jotka olisi varustettu ohjuksin ja lasertykein.

Junaan telakoitavat pienemmät alukset olisi kiihdytettävä samaan nopeuteen, mutta energiaa säästyisi silti melkoisesti verrattuna koko komeuden kiihdyttämiseen ja jarrutteluun.

Aluksen laitteistojen tarvitsema sähkö kerättäisiin perinteiseen tapaan aurinkopaneeleilla ja vesi napattaisiin komeetoista ja asteroideista.

Solar Express avaisi käytännössä mielekkäät yhteydet koko Aurinkokuntaan. Lento Kuuhun kestäisi teoriassa vain pari minuuttia – tosin niin lyhyellä matkalla ei olisi mahdollista saavuttaa huippunopeutta, joten reissu venähtäisi muutaman tunnin mittaiseksi.

Venukseen pääsisi vuorokaudessa, Marsiin 37 tunnissa ja kaukaisimpaan planeettaan Neptunukseenkin sujahdettaisiin 18 vuorokaudessa. Vertailun vuoksi Voyager 2 saavutti vuonna 1989 Neptunuksen taivallettuaan tyhjyydessä 12 vuotta.

Nyt ei enää tarvitse kuin rakentaa moinen avaruuden pikajuna.