Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Kyllä keikka aina kotiolot voittaa

Blogit Taivaan tähden 6.2.2017 14:01
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Mauna Kea -tulivuoren huipulla Havaijilla on rykelmä suuria kaukoputkia suojakupoleissaan. Kuva: Richard Wainscoat/Gemini Observatory/AURA/NSF

Sanonnan alkuperästä en tiedä, mutta ainakin sitä viljeltiin 1990-luvulla Yleisradiossa.

Ehkä se on pitänyt joskus kutinsa myös tähtitieteilijöiden keskuudessa, mutta enää ei pukkaa keikkaa samaan malliin kuin aiemmin.

Tähtitiede on yhä enemmän etätyötä muutenkin kuin kaukaisten havaintokohteidensa takia.

Yliopistojen avaruustutkimusyhteisö USRA (Universities Space Research Association) tiedotti vastikään uudesta etäkäyttökeskuksesta, josta voi ohjata Havaijilla sijaitsevia kymmenmetrisiä Keck-teleskooppeja.

Baltimoren kupeessa sijaitseva keskus on tiedotteen mukaan avattu paikallisten ja lähialueen tähtitieteilijöiden ”iloksi”.

”Luodatakseen maailmankaikkeutta heidän ei ole enää pakko matkustaa Havaijille voidakseen käyttää siellä sijaitsevia tehokkaita kaukoputkia.”

”Iloksi”? ”Ei ole enää pakko matkustaa”?

Astronomit varmaankin kiljahtelevat riemusta, kun voivat hurauttaa töihin Columbian pikkukaupunkiin sen sijaan, että väen väkisin joutuisivat raahautumaan Havaijille.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä kaukoputkia on etäkäytetty iät ja ajat. Kävin itse jo yli 20 vuotta sitten Garchingissa, Münchenin kupeessa sijaitsevassa Euroopan eteläisen observatorion päämajassa, jonka ohjauskeskuksesta käsin voi tehdä havaintoja Chilessä sijaitsevilla teleskoopeilla.

Eikä keskus ollut silloinkaan enää uusi.

Käytännöllä on puolensa. Paikan päälläkään tähtitieteilijät eivät kääntele kaukoputkea omin käsin, vaan elektroniikan ja tarvittaessa huoltohenkilökunnan avustuksella. Läsnäolo ei ole ollenkaan välttämätöntä.

Vaikka maailman suurimmat kaukoputket on rakennettu vuorten huipuille, missä pilviä on mahdollisimman harvoin, toisinaan sää ei suosi havaintoja. Silloin on turhauttavaa matkata toiselle puolelle maapalloa pyörittelemään peukaloita.

Rahaa säästyy eikä ympäristöllekään ole haitaksi, että lentomatkat vähenevät.

Mutta että tähtitieteilijöiden ”ei ole enää pakko matkustaa”… Noinkohan asian kokevat?

Vaikka astronomit edelleen joutuvat reissaamaan joihinkin observatorioihin, sanonta pitää varmaan päivittää muotoon ”Kyllä lyhyempikin keikka aina kotiolot voittaa”.