Vaihtoehtoisia faktoja elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Mikä on (vaihtoehtoinen) totuus kuulennoista? Kuva: NASA

Ilmastonmuutos on harhaa, Kuussa ei ole käyty, ufot ovat todellisia ja evoluutio on pelkkä mielipide.

Viime aikoina on puhuttu paljon totuuden jälkeisestä ajasta ja ihan viime päivinä vaihtoehtoisista faktoista.

Eihän siinä ole mitään uutta. Osa ihmiskunnasta on aina halunnut uskoa johonkin muuhun kuin totuuteen, ja mielipiteet ovat korvanneet perustellut faktat jo aikaa sitten.

Sinänsä ”totuudesta” puhuminen ei ole mielekästä, kun kyse on tieteestä.

Tiede ei etsi totuuksia, vaan teorioita, jotka parhaiten sopivat havaintoihin. Jos teorian ja reaalimaailman välillä on ristiriita, teoriaa muokataan tai sen tilalle kehitetään uusi ja parempi.

Vielä nelisensataa vuotta sitten ”totuus” oli, että Aurinko kiertää Maata. Havainnot osoittivat, että teoria on väärä.

Vaikka tieteen maailma on mullistunut ja tiedämme kaikesta enemmän kuin koskaan, tiede ei ole selvittänyt kaikkia ”totuuksia”. Vielä 1990-lopussa ajateltiin, että maailmankaikkeuden laajeneminen hidastuu. Ei, vaan se kiihtyy.

Sen myötä huomattiin, että 95 prosenttia maailmankaikkeudesta on jotain, mitä emme lainkaan näe. Millään keinoin.

Tutkimusten mukaan valtaosa ihmisistä luottaa tieteeseen, huuhaa-porukka muodostaa vain pienen, mutta aika usein aika äänekkään vähemmistön. Sen päätä ei pysty kääntämään millään järkiperäisillä argumenteilla, koska nekin ovat osa ”suurta salaliittoa”.

Uskokoon kukin mihin haluaa, eihän siitä ole järin suurta haittaa.

Paitsi jos vaihtoehtoisista faktoista ja totuuksista tulee osa maailmanpolitiikkaa. Yhdysvaltain uusi trumppalumppahallinto on jo osoittanut, miten se suhtautuu mielestään ikäviin ja hankaliin asioihin.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Piruja on turha maalailla seinille, koska niitä on siellä jo ennestään ihan riittämiin. Silti kaikki tai ainakin useimmat merkit viittaavat siihen, että voimme vastedes siteerata yhä ahkerammin ja perustellummin Aku Ankan Puhuvaa koiraa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.”

Ilmastonmuutos ei katoa, vaikka siitä puhuminen kiellettäisiin millaisella mahtikäskyllä tahansa.