Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Plutolla on hyinen sydän

Blogit Taivaan tähden 5.12.2016 10:27
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
pluto-best-image-new-horizons

Pluton ”sydämen” alla velloo kenties meri. Kuva: NASA/JHUAPL/SwRI

Empaattinenhan Mikki Hiiren koira on, saattaa joku tokaista tuohtuneena, ja on tietysti oikeassa. Kylmä sydän löytyykin Aurinkokunnan laitamilla vaeltavalta kääpiöplaneetalta. Sen pinnalla on jäinen alanko, Sputnik Planitia, joka muistuttaa muodoltaan sydäntä.

Ihkaensimmäisen satelliitin mukaan nimetty muodostelma on todennäköisesti valtaisa törmäyskraatteri. Toistatuhatta kilometriä laaja jääkenttä on 2,5 kilometriä Pluton keskimääräistä pintaa alempana. Se on syntynyt, kun parisataakilometrinen kappale on joskus muinoin törmännyt kääpiöplaneettaan. Ehkä.

Toinenkin selitys on mahdollinen. Sputnik-alangon jää ei ole vesijäätä, vaan typpeä, metaania ja hiilimonoksidia. Meille tutuissa oloissa kaasuina esiintyvät aineet ovat 230 pakkasasteessa kiinteää ja kovaa jäätä.

Muodostelma on Pluton pallonpuoliskolla, joka on pysyvästi kääntyneenä poispäin sen suurimmasta kuusta Kharonista. Siinä missä oma Kuumme näyttää aina samaa puolta Maahan päin, Pluton ja Kharonin pyörimisliikkeet ovat lukkiutuneet niin, että kumpikin kääntää aina saman puolen toistaan kohti.

Typpijäätikkö on saattanut syntyä jo Pluton nuoruudessa ilman sen kummempia katastrofeja. Muuta pintaa vaaleampi jääkenttä on heijastanut voimakkaasti auringonvaloa – jota ei Pluton etäisyydellä muutenkaan ole liiemmälti – ja lämpötila on laskenut entisestään.

Raha tulee rahan luokse ja jään jään luokse. Jäätikkö on kasvanut kasvamistaan ja painanut Pluton pinnan kuopalle.

Tai ehkä synty sittenkin selittyy törmäyksellä. Sputnikin jäätikön alla saattaa nimittäin piileksiä nestemäisen veden muodostama meri. Törmäys olisi myllertänyt Pluton pintaosia niin, että vähäiset vesimäärät ovat kertyneet yhteen ja pysyneet sulana paksun jääkuoren alla.

Jäinen eriste ei selitä meren säilymistä miljardien vuosien ajan, mutta kääpiöplaneetan sisuksissa olevien radioaktiivisten aineiden hajoaminen on saattanut vapauttaa riittävästi lämpöä, jotta meri ei ole jäätynyt kauttaaltaan.

Nestemäistä vettä pidetään keskeisenä tekijänä elämän kannalta. Nyt näyttää siltä, että vettä löytyy yhä epätodennäköisemmistä paikoista, jättiläisplaneettojen jäisten kuiden sisuksista ja kääpiöplaneettojen uumenista.

Aurinkokunnan nestemäisestä vedestä onkin vain hyvin pieni osa maapallon merissä, järvissä ja joissa.