Yliopistoihin hällä väliä -kiintiöt?
Oulun yliopiston tutkimustulos uutisoitiin kummallisesti.
Oulun yliopistossa on tehty tutkimus siitä, mitä kannattaa opiskella lukiossa, jos halajaa yliopistoon. Kymmenen vuoden tilastot kertovat, että pitkä matikka, fysiikka ja kemia ovat parhaita tärppejä.
Se ei ole kovin iso yllätys, sillä Oulun yliopistossa opiskellaan ja tutkitaan vahvasti luonnontieteitä, tekniikkaa ja lääketiedettä. Niissä kaikissa on kiistatonta hyötyä matikan, fyssan ja kemian osaamisesta.
Tutkimustulos kuitenkin uutisoitiin kummallisesti. Pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian kirjoittaneet opiskelijat ovat Oulun yliopistossa ”yliedustettuina”.
Ööö… Jos ja kun luonnon- ja lääketieteessä sekä tekniikassa tarvitaan osaamista juuri näissä aineissa, nyt osaajat ovatkin yliedustettuina. Heitä on siis liikaa suhteessa opiskelijoihin, joilla näiden aineiden osaamista ei ole, niinkö?
Ratkaisu olisi varmaankin varata osa opiskelupaikoista matikasta, fyssasta ja kemiasta piittaamattomille, ja käyttää resursseja siihen, että heille opetetaan ensin perusasiat, joiden pitäisi olla hallussa jo opintoja aloittaessa.
Vai onko tässä ylipäätään ongelmaa, joka kaipaa ratkaisua? Voisi kuvitella, että pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian kirjoittaneet ovat kiinnostuneita paitsi näistä aineista myös tieteenaloista, joilla niitä tarvitaan.
Tai ei sitä tarvitse edes kuvitella. Hehän ovat hakeutuneet opiskelemaan nimenomaan niitä aloja – vaikka ovatkin nyt sitten ”yliedustettuina” ainakin Oulun yliopistossa.
Suomessa ollaan äärimmäisen lahjakkaita kääntämään vahvuudet vajavaisuuksiksi ja luomaan ongelmia silloinkin, kun niitä ei ole.