Kosmos on ja pysyy – jääräpäisesti

Maailmankaikkeus lähti laajenemaan 13,8 miljardia vuotta sitten – tai ehkei sittenkään. Kuva: NASA/ESA/H. Teplitz, M. Rafelski, A. Koekemoer, R. Windhorst, Z. Levay

Ei, kyse ei ole kuulusta kulttuuriravintolasta, vaikka varmasti sekin on ja pysyy. Tarkoitan koko maailmankaikkeutta.

Vastikään yhdellä tiedesivustolla otsikoitiin, että ”uuden kvanttiyhtälön mukaan alkuräjähdystä ei tapahtunut eikä maailmankaikkeudella ole alkua”. Paljon mahdollista, vaikka uusi yhtälö ja sen tulkinta on vähintäänkin kiistanalainen.

Näissä uusissa ja alati vaihtuvissa teorioissa on ehkä haastavinta oivaltaa, että maailmankaikkeus ei välitä pätkääkään siitä, mitä me siitä ajattelemme.

Käsityksemme universumista ovat vaihdelleet aina. Milloin se on ollut pino kilpikonnia, milloin kokoelma samankeskisiä pallonkuoria. Nykyinen mielikuva alkuräjähdyksessä laajenemaan lähteneestä avaruudesta on kehittynyt viimeisen sadan vuoden aikana.

Albert Einstein aavisteli jo 1910-luvulla yleistä suhteellisuusteoriaa kehittäessään, että maailmankaikkeus laajenee, mutta ei vihjeisiin uskonut. Edwin Hubble totesi 1920-luvun lopulla, että galaksit etääntyvät toisistaan sitä nopeammin mitä kauempana toisistaan ne ovat. Maailmankaikkeus siis todella laajenee.

Arno Penzias ja Robert Wilson löysivät 1960-luvulla vahingossa kosmisen taustasäteilyn, joka on maailmankaikkeuden synnyn eli alkuräjähdyksen hiipuvaa jälkihehkua. Siitä eteenpäin uudet havainnot ovat oikeastaan vain vahvistaneet vallitsevaa käsitystä maailmankaikkeuden kehityksestä.

Mitä nyt vuonna 1999 tehdyt supernovahavainnot osoittivat, että laajeneminen ei olekaan hidastuvaa, vaan kiihtyvää.

Sitten ”uusi kvanttiyhtälö” tulee ja kyseenalaistaa kaiken tämän. Voi olla tai voipi olla olematta.

Usein unohtuu, että vuosituhansia jatkuneen juupas-jaapas-eipäs-ällistelyn aikana maailmankaikkeus on kehittynyt ihan omaan tahtiinsa. Se on ehkä, jopa todennäköisesti syntynyt alkuräjähdyksessä, siitä on ehkä, jopa todennäköisesti vain muutama prosentti näkyvää ainetta.

Maailmankaikkeudesta on ehkä, jopa todennäköisesti suuri osa pimeää ainetta ja vielä suurempi osa pimeää energiaa. Niiden luonnetta emme vielä tiedä.

Älyllisistä ponnistuksistamme huolimatta maailmankaikkeus on täsmälleen sellainen kuin se on. Voimme yrittää tehdä yhä tarkempia havaintoja ja laatia yhä yksityiskohtaisempia teorioita, jotka paljastavat yhä uusia puolia universumin rakenteesta.

Ne rakenteet ovat reaalimaailmankaikkeudessa kuitenkin vain yhdenlaisia, uudet teoriat ja käsitykset eivät niitä muuta miksikään.

Jos todellisuus osoittaa jonkin teorian vääräksi, vika ei ole todellisuudessa, vaan teoriassa. Ei maailmankaikkeudessa, vaan meissä.