Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Onneksi nobelisti sattui olemaan Suomessa

Blogit Taivaan tähden 9.10.2016 10:14
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
omega

Aineen olomuotojen tutkimuksella on myös käytännön sovelluksia. Kuva: University of Oxford

Nyt meni taas vaikeaksi. Tämänvuotinen fysiikan Nobel-palkinto myönnettiin David Thoulessille, Duncan Haldanelle ja Michael Kosterlitzille, jotka tutkivat aineen eksoottisia olomuotoja ja niiden muutoksia.

Kvanttifysiikkaa, topologiaa, suprajohtavuutta, faasimuutoksia…

Voin kuvitella toimituksissa heränneen epätoivon, kun tällaisesta mystiikasta piti alkaa tehdä juttua.

Mutta hei: Kosterlitz on Suomessa! Nythän on helppo tehdä human interest -tyyppinen juttu, kun voidaan mennä kasvotusten kysymään, miltä nyt tuntuu.

Ja tulosta syntyi. Jättipotin omaisesti Mike oli kaiken kukkuraksi menossa rahvaanomaisesti syömään Sellon kauppakeskukseen, kun oli saanut tiedon palkinnostaan.

Tosin samassa jutussakaan ei välttämättä saatu selvyyttä siihen, oliko Kosterlitz tiedon saadessaan autossa matkalla lounaalle, kauppakeskuksen parkkihallissa vai peräti jo ravintolassa.

Sillä ei ole asian itsensä kannalta tietenkään mitään merkitystä,  mutta kertoo tiedeuutisoinnin haasteista. Ja Kosterlitzin tutkimusalan popularisointi on sieltä haastavimmasta päästä.

Onneksi Mike sattuu olemaan parhaillaan vierailevana tutkijana Aalto-yliopistossa, niin palstatilan saattoi täyttää epäolennaisuuksilla siitä, missä hän oli kuullessaan Nobel-komitean päätöksestä.

Muuten olisi voinut joutua perehtymään tutkimukseen, josta Kosterlitz ja kumppanit palkintonsa saivat.

Toisaalta tarina lounasreissusta Selloon kertoo, että Nobel-tutkijatkin ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka elävät ihan – tai ainakin melkein – tavallista elämää.

He vain sattuvat olemaan lahjakkaita, mikä Suomessa ei ole ollenkaan suotavaa, he ovat tehneet lujasti sellaista työtä, jota jälkiagraaris-selluteollisessa Suomessa ei työnä edes pidetä, ja heillä on ollut tutkimukseen tarvittavia resursseja, joita meillä ei kohta enää ole.