Ydinräjähdyksen kyydissä avaruuteen
Saturnukseen piti päästä vuoteen 1970 mennessä. Ja matkan varrella olisi tehty pikapiipahdus Marsiin.
Näin kaavailtiin 1950-luvun lopulla, kun avaruusaika oli aivan alussa. Raketteja oli ammuskeltu jo tovi, ja ensimmäiset satelliitit kiersivät Maata. Kukaan ei ollut vielä käynyt avaruudessa, mutta silti oli tullut selväksi, että sinne on aika hankala päästä.
Mitä tehokkaampi raketti, sitä enemmän se tarvitsee polttoainetta. Ja mitä enemmän raketin mukana on polttoainetta, sitä tehokkaampi sen pitää olla. Apollo-alukset Kuuhun lennättänyt Saturn-kantoraketti kulutti lennon alkuvaiheissa säiliöautollisen verran polttoainetta sekunnissa.
1950-luvulla atomivoimasta kaavailtiin ratkaisua kaikkeen mahdolliseen, myös avaruuslentoihin. Yhdysvalloissa käynnistettiin huippusalainen Orion-projekti, jonka tavoitteena oli kehittää ydinvoimalla toimiva raketti.
Tai tarkemmin sanottuna ydinpommeilla.
Suunniteltu alus olisi painanut tuhansia tonneja ja sen mukana olisi ollut tuhansia ydinpommeja, joita olisi räjäytelty noin sekunnin välein.
Räjähdykset olisivat antaneet alukselle vauhtia sen takana olevan suuren suojakilven välityksellä. Samalla kilpi olisi suojannut miehistöä radioaktiiviselta säteilyltä.
Kuulostaa tosi turvalliselta.
Pienoismalleilla tehtiin kokeitakin – tosin kemiallisilla räjähteillä – ja raketit kohosivat ilmaan taajojen tussahdusten saattelemina. Parimetrisestä mallista on kuitenkin pitkä matka tuhansien tonnien alukseen. Itse asiassa liian pitkä.
Jo projektin kestäessä Saturnus-lennosta luovuttiin ja päätettiin tähdätä vain Marsiin. Kahden ja puolen vuoden mittaisen lennon oli määrä toteutua ”vasta” vuonna 1965, jotta vältyttäisiin turhalta kiireeltä ja hätiköinniltä.
Vähäisetkin kiireet kuitenkin loppuivat vuonna 1963, jolloin solmittiin osittainen ydinkoekieltosopimus. Sen mukaan ydinräjäytyksiä ei saanut tehdä ilmakehässä, veden alla eikä avaruudessa.
Orion-hanke haudattiin eikä siitä hiiskuttu mitään vuosikymmeniin. Vasta vuosituhannen vaihteessa arkistot avautuivat ja pähkähullu projekti tuli päivänvaloon.
Sen verran tietoja oli tihkunut jo aiemminkin, että Stanley Kubrickin 2001 Avaruusseikkailu -elokuvassa Jupiteriin matkanneen Discovery-aluksen piti alun perin olla ydinräjähdyksillä vauhdittuva Orion-tyyppinen raketti.