Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Älä syö ja kuole!

Blogit Taivaan tähden 4.9.2016 16:44
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Expedition_20_crew_members_share_a_meal_at_a_galley_in_the_Unity_node_of_the_International_Space_Station_-_20090731

Avaruudessa kaikki ruoka on kevyttä. Kuva: NASA

”Tiede ei tue väitteitä aamiaisen hyödyistä tai sen laiminlyönnin haitoista.”

Näin totesi Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm muutama päivä sitten Hesarin jutussa, jonka otsikkona oli ”Aamupalan voi jättää syömättä”.

Pikaisella googlauksella netistä löytyi esimerkiksi tällaisia toteamuksia:

”Tutkimus: Aamupala parantaa koulumenestystä.”

”Tutkimusten mukaan aamupalan syöminen suojaa liikakiloilta ja muilta terveysriskeiltä.”

”Tutkimus: Aamupalan laatu vaikuttaa menestykseen.”

Eli tiede ei tue näitä väitteitä, jotka perustuvat tutkimukseen. Mitä ja ketä pitäisi uskoa?

Tieteen perusluonteeseen kuuluu aikaisempien tutkimustulosten kyseenalaistaminen, muutenhan tiede ei edistyisi ollenkaan.

Usein tiedeuutisointi nostaa esiin yksittäisiä tutkimustuloksia ja erityisen hanakasti silloin, kun tarjolla on mehevä ristiriita, ehkä jopa tieteellinen kiista. Uusi tulos kyseenalaistaa aiemmat käsitykset, voipa se olla täysin päinvastainenkin.

Tuloksilla ja tuloksilla on kuitenkin eroa siinä missä niiden merkitykselläkin.

Vuoteen 1999 saakka oltiin siinä käsityksessä, että maailmankaikkeuden laajeneminen hidastuu. Universumin aineen vetovoima jarruttaa alkuräjähdystä seurannutta kaikkeuden koon kasvua. Ihan loogista sinänsä.

Paitsi että tilanne onkin täsmälleen päinvastainen. Vajaat kaksi vuosikymmentä sitten todettiin, että laajeneminen itse asiassa nopeutuu: maailmankaikkeus kasvaa koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.

Maailmankuvan kannalta mullistusta voi verrata siihen, kun Kopernikus ja kumppanit heittivät Maan kaikkeuden keskuksesta Aurinkoa kiertävälle radalle, planeetaksi muiden planeettojen joukkoon.

Tähtitieteilijät joutuivat myöntämään, että aiemmat kosmologiset tutkimukset olivat antaneet vääriä tuloksia koko maailmankaikkeuden nykytilasta ja tulevaisuudesta.

Kukaan ei kuitenkaan väittänyt, että ”tiede ei tue väitteitä maailmankaikkeuden laajenemisen hidastumisesta”. Kyllä tuki, mutta tiede täytti jälleen kerran tehtävänsä, kyseenalaisti omat tuloksensa ja sai hankittua uutta, aikaisempaa tarkempaa tietoa.

Arkielämän kannalta on yhdentekevää, miten maailmankaikkeus laajenee. Useimpia asia ei edes kiinnosta.

Aamiaisen merkitys ja syöminen ylipäätään on kuitenkin asia, joka koskettaa jokaista ihmistä jokaikinen päivä.

Jos nyt todetaan, että aamupalalla ei ole väliä ja käsityksen sanotaan perustuvan tieteeseen, miten pitäisi suhtautua aiempiin sormenheristelyihin aamiaisen tuikitärkeydestä, kun niidenkin sanottiin perustuvan tieteeseen?

Entä muihin ravitsemussuosituksiin, jotka perustuvat tutkimuksiin ja tieteen nykyisiin käsityksiin?

Kuten todettua, kosmologia on tavallisen ihmisen ja arjen kannalta merkityksetöntä, mutta ruoka, syöminen ja suositukset ovat elämän – ja pahimmillaan kuoleman – kysymyksiä.

Silti ravitsemustieteen kehittyessä tuntuu olevan entistä vaikeampi tietää mitä, miten ja milloin pitäisi syödä.