Eikö Sipilä tiedä, miten tiedettä tehdään

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
black-holes-orbiting
Gravitaatioaallot ovat hyvä esimerkki siitä, miten tiedettä ei enää tehdä. Kuva: Swinburne Astronomy Productions

Kai muistatte presidentti Mauno Koiviston ajatelman, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike? Alkujaan filosofia on peräisin Eduard Bernsteinilta, 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa vaikuttaneelta poliitikolta.

Lausahduksen alkuperällä ei ole varsinaisesti väliä, sillä aika pian tärkeimmäksi tuli liikkeen sijasta liikkeen vaikutelma. Asioiden tekeminen korvautui puuhastelulla, toteuttaminen muuttui sijaistoiminnoiksi.

Ne olivat vielä kulta-aikoja. Nyt meininki on rappeutunut siihen pisteeseen, että riittää, kun on vaikutelma liikkeen vaikutelmasta.

Miten se liittyy tieteen tekemiseen?

Muutama vuosi sitten löytyneen Higgsin hiukkasen olemassalon jo 1960-luvulla ennustanut Peter Higgs on todennut, että hänellä ei olisi nykyisessä tieteen maailmassa mitään mahdollisuuksia pitää edes työpaikkaansa. Ajattelemiseen ei anneta aikaa.

Otetaan toiseksi esimerkiksi gravitaatioaallot, joista saatiin ensimmäinen varma havainto viime syksynä.

Voisi sanoa, että vuosikymmeniä kestänyt jahti tuotti tulosta viime tingassa. Tai oikeastaan pitäisi sanoa, että onneksi jahti aloitettiin jo vuosikymmeniä sitten.

Hankkeessa on ollut pitkin matkaa ongelmia ja rahoituksen saaminen on ollut ankaraa taistelua, mutta jos tällaista a) käytännön ja arkielämän kannalta hyödytöntä, b) tosi pitkäaikaista ja c) tuloksiltaan epävarmaa projektia oltaisiin käynnistämässä nyt, se jäisi todennäköisesti käynnistämättä.

Tai ainakin loppuisi lyhyeen, kun konkreettista tulosta ei syntyisikään vuodessa tai korkeintaan kahdessa.

Liioittelua ja kärjistämistä, sanovat varmasti monet. Eivätkä olisi ihan väärässä, mutta…

Pitkäjänteinen tutkimustyö ja sen tulevaisuus on tällä hetkellä ihan aidosti ja oikeasti vaakalaudalla. Tieteen tekemistä arvioidaan mittareilla, jotka eivät tieteen tekemisen arviointiin sovellu.

Tutkijoiden pitäisi saada aikaan pikavauhtia tuloksia, joiden saavuttamiseen ei kuitenkaan anneta aikaa.

Työpäivät, -illat ja -yötkin kuluvat byrokratian pyörittämiseen, hallinnollisista asioista huolehtimiseen, sähköpostitulvan perkaamiseen, kulukuittien skannaamiseen ja ilmeisesti avaruuden muukalaisilta saatujen raportointi- ja muiden ohjelmistojen kanssa kamppailemiseen. Kokouksissa ja toimikunnissa istumisesta puhumattakaan.

Koska tuloksia mitataan väärillä mittareilla, on ollut pakko luoda vaikutelma liikkeen vaikutelmasta, joka näyttää mittareiden mukaan tuottavalta toiminnalta. Kaikilla on koko ajan kauhea kiire, joten touhuhan vaikuttaa oikein tehokkaalta.

Eikä tässä muutenkaan ole mitään hätää. Akateemista maailmaa urakalla kurjistaneen hallituksen ja erityisesti pääministeri Juha Sipilän (kesk) näkemyshän on, että tutkimus ja erityisesti perustutkimus voidaan sivuuttaa, kun mennään suoraan niihin sovelluksiin.