Entinen tuleva astronautti Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta ja sitä koskevia käsityksiä.

Eikö Sipilä tiedä, miten tiedettä tehdään

Markus Hotakainen
Blogit Taivaan tähden 25.8.2016 09:15
Gravitaatioaallot ovat hyvä esimerkki siitä, miten tiedettä ei enää tehdä. Kuva: Swinburne Astronomy Productions Kai muistatte presidentti Mauno Koiviston ajatelman, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike? Alkujaan filosofia on peräisin Eduard Bernsteinilta, 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun aluss...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Markus Hotakainen

Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Keskustelu

Koiviston (ja Bernsteinin) ajatus asiayhteydestä irrotettuna kuulostaa lähinnä käsien heiluttelulta, vaikka sitä se ei suinkaan ole. Kokonaisuudessa juttu menee niin, että Koivisto sanoi olevansa bernsteinilainen sosialisti, jolle päämäärä ei ole niin tärkeää kuin liike. Tällöin siis tarkoituksena on korostaa sitä, että toisin kuin sellainen sosialisti, jolle saattoi tärkeintä olla päämääränä historian lopussa häämöttävä kommunistinen utopia, bernsteinileinen sosialisti myöntää, että tällaista utopiaa ei voitane saavuttaa ainakaan yhdessä ihmisiässä, mutta sitä kohti menevä liike on olennaista. Siitä voidaan sitten johtaa erilaisia yhteiskunnallisia uudistuksia, jotka parantavat yhteisön ja yksilöiden hyvinvointia pala kerrallaan. Tällainen liikkeen nostaminen päämäärää tärkeämmäksi kuvaa myös sitä, että kaukaisuudessa häämöttävän utooppisen tavoitteen saavuttamiseksi ei pidä uhrata nykytilaa tai matkaa kyseistä tavoitetta kohti – eli että tie utopiaan ei saa kulkea eikä luultavasti voikaan kulkea vaikkapa neuvostotyyppisen kaikkea muuta kuin utooppisen yhteiskuntajärjestelmän kautta.

Kyse siis *ei* ole siitä, ettäkö Koivisto (tai Bernstein) olisi halunnut sanoa, ettei ole mitään väliä sillä, minne mennään, kunhan liikutaan jonnekin. Kyllä heillä kummallakin oli kuva siitä, mikä se päämäärä on; liike tätä päämäärää kohti vain on reaalimaailmassa olennaisempaa kuin itse päämäärä.

Ainakaan Sipilällä ja Grahn-Laasosella ei ole kunnon käsitystä tieteen olemuksesta ja se näkyy heidän toiminnastaan, joka kärjistyy kahteen ajatuskuvioon: 1) Kuvitellaan, että tutkimuksen monet ”turhat” kommervenkit voi jättää välistä pois ja siirtyä suoraan latvasta puuhun, ja että 2) tutkijat ovat pikemminkin rivakkaa päätöksentekoa haittaavia ja poliitikkojen arvovaltaa syöviä kilpailijoita.

Ainakin 1970-luvulta saakka valtionhallinnossa on esiintynyt samaa ajattelua. Silloin kuitenkin poliitikot vielä arvostivat tutkimusta eivätkä tohtineet asettaa poliittista viisauttaan tieteen edelle. Tieteen auktoriteettiasema on heikentynyt rajummin vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Latvasta puuhun -lähestymistapaa voidaan verrata vaikkapa järvikalastukseen. Pyyntiä tehostamalla voidaan saalista lisätä näyttävästi, mutta jos kala ei lisäänny kunnolla, hyöty jää lyhytaikaiseksi. Aivan samalla tavalla perustutkimus tuottaa jatkuvasti lisää mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää. Joskus siihen voi kuitenkin mennä jopa vuosikymmeniä eikä aina aluksi edes tiedetä mihin jotakin keksintöä voitaisiin käyttää.

Suomen tutkimuksen kenties suurin heikkous on tällä hetkellä pitkäjänteisyyden puute. Suurin osa tutkimuksesta tehdään hankerahoituksella, jossa vielä keskeisinä tekijöinä ovat tohtoriopiskelijat – siis vasta tutkimuksen harjoittelijat! Kun seuraaviin hankkeisiin astuvat taas uudet opiskelijat, junnataan asiantuntemuksessa enemmän tai vähemmän paikallaan.

Ennen yliopiston opettajien työstä puolet oli tutkimusta, mutta nyt koko työpanos menee yleensä opetukseen ja hallintoon. Harvalukuisissa tutkimuksen huippuyksiköissä on teoriassa parhaat mahdollisuudet pitkäjänteiseen tutkimukseen, mutta niissäkin on ongelmia. Syynä on jatkuva kilpailu olemassaolosta, joka tutkimusmassan tuottamisen ohella ohjaa tutkimusta muotiaiheisiin ja tekemään näyttäviä julkaisuja. Motiivina voi olla vaikkapa vain itseisarvoinen tulosten julkaisu Nature-sarjassa – ei niinkään itse tulos. Silloin ollaan helposti harmaalla vyöhykkeellä, jossa keinot eivät välttämättä sataprosenttisesti täytä kaikkia tieteen kriteereitä.

Suomen tieteen keskeisimmät ongelmat olisivat hoidettavissa suhteellisen yksinkertaisesti. Se kuitenkin edellyttäisi päätösvallan siirtämistä tiedeasioissa diletanteilta asiantuntijoille. Lähtökohtana voisi olla tiede- ja opetusministeriön perustaminen, jossa poliitikot heitettäisiin ministeriöstä kokonaan syrjään. Itse asiassa myös ministerin pitäisi olla määräaikaisesti valittu asiantuntija, joka osallistuisi hallituksen työskentelyyn. Tällaisella ratkaisulla voitaisiin samalla kaventaa poliitikkojen ja tutkijoiden välistä kuilua.

Hieno kirjoitus, jossa on oikeastaan kaikkil oleellinen. En silti malta olla kirjoittamatta kommentia.

Jos tulos on etukäteen tiedossa, kyseessä ei ole tutkimus vaan tuotekehitys.

Tieteen teosta päättävien pitäisi ensin päättää, paljonko Suomessa voidaan käyttää resursseja tieteeseen ja paljonko soveltavaan tutkimukseen. Muiden keksintökelkkaan hyppääminen on tuloksellisempaa kuin uuden keksiminen, mutta kehityksen kärkeen ei siten pääse.

Ei Sipilä väärässä ole. Hänen vain pitäisi puhua yliopistojen alasajosta ja rahoituksen siirtämisestä teollisuutta tukeville tutkimuslaitoksille.

Nykyinen tutkimuksen tulosmittaus toimii väärin. Oikeaa tutkimusta ei kannata tehdä, koska oikeaa tutkimusta tekemällä menettää todennäköisesti työpaikkansa, ennen kuin tutkimus kantaa hedelmää. Higgsin lause kertoo, että ongelma ei ole yksin Suomen. Tulosmittaus aiheuttaa sen, että tutkijat suoltavat määrällisesti paljon huonoa tiedettä. Tämä ei ole tiedemaailmankaan etu.

Eläköön tieteen ja perustutkimuksen vapaus. Sivutuotteena kuitenkin syntyy maistereita ja tohtoreita, joiden realistinen työllistymismahdollisuus alalleen Suomessa ja muuallakaan on surkea. Huippuväitöskirjan tähtitieteestä tehnyt kisaa laitosamanuenssin paikasta jne.

Tämä ei ole tutkimusryhmien intresseissä siten kuin oma CV mutta olen keskustellut muutaman turhautuneen akateemisen työttömän kanssa asiasta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt