Miksi horisontti on punainen?
Kun Aurinko laskee, taivaanranta värjäytyy yleensä punaiseksi. Maan ilmakehä sirottaa voimakkaimmin sinistä valoa ja siksi yhä alemmas painuvan päivätähtemme valo – ja samalla taivas – punertuu.
Sävy vaihtelee illasta toiseen ja vanhan uskomuksen mukaan siitä voi päätellä seuraavan päivän sään. Usein vahva iltarusko viittaakin sateiseen säähän.
Nyt ei kuitenkaan puhuta Auringon värjäävästä vaikutuksesta – tai oikeastaan puhutaan. Kyse ei kuitenkaan ole iltataivaan ilmiöstä vaan keskellä päivää näkyvästä punerruksesta, joka pikaisimmillaan kestää vain hetken. Ja vaatii erityisiä olosuhteita.
Vaikka elokuu on jonkin mietelauseen mukaan ”kesän sunnuntai”, Aurinko kipuaa keskipäivällä etelän suunnalla yhä varsin korkealle, noin 45 asteeseen – siis eteläisestä Suomesta katsottuna.
Jos Aurinko sattuu paistamaan puoliltapäivin sopivasti pilvenraosta sadekuuroon, ei pidä ihmetellä, vaikka sateenkaarta ei odotuksista huolimatta ilmestyisikään näkyviin: se jää horisontin alapuolelle, sillä sateenkaaren säde on noin 42 astetta.
Iltapäivälehdillehän kaikki on uutta ja ihmeellistä, joten tänäkin kesänä on uutisoitu hämmästellen ”merenpintaa viistävästä sateenkaaresta”. Todettakoon, että jutussa kyllä selitettiin ilmiö ihan oikein ja asiallisesti: kun Aurinko on korkealla, sateenkaari on matalalla.
Toisinaan sateenkaari viistää taivaanrantaa niin tarkasti, että näkyvissä on ainoastaan kaaren ulkoreunaa värittävä punainen. Silloin näky voi äkkiseltään olla tosi outo.
Itse muistan nähneeni vuosia sitten tähtiharrastukseni alkutaipaleella kummallista punerrusta järvenrannalla.
Olin Halsuanjärvellä ongella ja kirkonkylän puolella oleva uimaranta muuttui yhtäkkiä punaiseksi. Taivaan valoilmiöistä ei tuolloin ollut vielä ehtinyt kertyä sen kummemmin kokemukseen kuin kirjaviisauteenkaan pohjautuvaa tietoa, joten ilmiö kummastutti kovasti.
Vähitellen punerrus kohosi korkeammalle ja sitä seurasi hyvässä järjestyksessä muita värejä, ensin oranssia, sitten keltaista, vihreää ja sinistäkin.
Kun Aurinko laski taivaalla hiljalleen alemmas, rannan suunnalla näkynyt värien kirjo nousi vastaavasti ylemmäs. Pian alkoi erottua kaartuva muoto ja mystinen ilmiö sai selityksensä.