Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Voiko Aurinko olla kantikas?

Blogit Taivaan tähden 27.7.2016 09:53
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
kantti_A_SK

Laskeva Aurinko on milloin minkäkin mallinen. Kuva: Markus Hotakainen

Tyhmältä kuulostavaan kysymykseen on yksinkertainen vastaus: kyllä voi.

Aurinko on lähes puolentoista miljoonan kilometrin läpimittainen kaasupallo – tai jos tarkkoja ollaan, se on plasmaa, jossa atomien ytimet ja elektronit ovat irronneet toisistaan.

Varsinaista pintaa päivätähdellämme ei ole, vaan sisuksista lähtien aineen tiheys pienenee vähitellen. Tietyllä etäisyydellä Auringon kuuma plasma muuttuu läpinäkyväksi eli toisin päin asiaa ajatellen, sitä syvemmälle emme pysty näkemään.

Siksi Auringolla näyttää olevan ”pinta”, joka tunnetaan myös fotosfäärinä eli valokehänä.

Entä se kantikkuus?

Se on näennäistä, kuten niin moni asia maailmassamme. Kun Aurinko porottaa keskitaivaalla, sen valo kulkee suhteellisen suoraviivaisesti ja melkein kohtisuoraan Maan ilmakehän läpi. Silloin ilmakehää on valon kulkureitillä mahdollisimman vähän.

Mitä alempana taivaalla Aurinko paistelee, sitä viistommassa kulmassa valo tulee ilmakehään ja sitä pidemmän matkan se ilmakehässä kulkee. Eikä ilmakehä ole mikään tasainen kaasumassa.

Maan ilmakehässä on erilämpöisiä kerroksia, eri suuntiin puhaltavia tuulia, kaikenlaista pyörteilyä ja muuta rauhattomuutta. Kun valo kulkee pitkän matkan tässä sekamelskassa, sen kulkusuunta vaihtelee jatkuvasti.

Siitä syystä tähdetkin tuikkivat. Ja tuikkiminen on kaikkein voimakkainta lähellä taivaanrantaa. Kunhan talvi taas tulee – turhankin pian – eteläisessä horisontissa näkyy taivaan kirkkain tähti Sirius. Se välkehtii kuin jalokivi ja näyttää vaihtavan jopa väriään nopeaan tahtiin.

Syyllinen on Maan rauhaton ilmakehä.

Aurinko ei ole mikään pieni valopiste, joten se ei voi tuikkia. Ilmakehän vaikutus näkyy toisella tavalla: horisonttiin laskevan Auringon muoto muuttuu.

Koska Aurinko ei ole pistemäinen valonlähde, sen eri kohdista lähtevät valonsäteet kulkevat ominaisuuksiltaan erilaisten ilmakehän kerrosten läpi ja ne taittuvat hieman eri tavoin. Tietyissä oloissa ilmiö saa pyöreän pallon vääristymään liki tunnistamattomaksi möhkäleeksi.

Aurinko voi näyttää repaleiselta, sen ylä- ja alareunasta voi irrota ”palasia”, toisinaan se voi muuttua melkein neliömäiseksi.

Tällaisten muodonmuutosten näkyminen edellyttää esteetöntä, mieluiten merihorisonttia. Silloin voi tulla yllätyksenä, miten monimuotoinen oma Aurinkomme voi olla.