Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Miltä näyttää ylijumalan napa?

Blogit Taivaan tähden 7.7.2016 10:01
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
pia19639_main

Juno paljastaa Jupiterin metkut. Kuva: NASA/JPL-Caltech

Sen kertoo meille Juno.

Antiikin mytologiassa Jupiter verhoutui pilviin voidakseen tehdä salassa kolttosiaan, mutta hänen vaimonsa Juno näki pilvien läpi ja sai selville miehensä todelliset aikeet.

Samaan tapaan Juno-luotaimen tarkoitus on luodata laitteillaan jättiläisplaneetan pilvien ja kaasukehän kätkemää sisusta, ja selvittää, millainen Jupiter on rakenteeltaan.

Viisi vuotta matkaa tehnyt Juno asettui Jupiteria kiertävälle radalle amerikkalaiseen tapaan sopivasti 4. heinäkuuta – Suomen aikaa seuraavan vuorokauden puolella – eli jenkit pääsivät jälleen juhlistamaan itsenäisyyttään uudella avaruussaavutuksella.

Jupiteria on aiemminkin tutkittu luotainten avulla ja Galileo kiersi planeettaa peräti kahdeksan vuoden ajan joulukuusta 1995 lähtien. Nyt päästään kuitenkin ensimmäisen kerran näkemään kunnolla Jupiterin napaseuduille.

Junon kiertorata kulkee Jupiterin napojen ylä- ja alapuolelta. Syynä on paitsi kiinnostus aiemmin tutkimattomia alueita kohtaan, myös luotaimen mahdollisimman pitkäaikaisen toiminnan varmistaminen.

Jupiterin päiväntasaajan tason tietämillä on säteilyvyöhykkeet, joissa voimakkaan magneettikentän kiihdyttämät hiukkaset pommittavat kaikkea tielleen osuvaa. Ne vaikuttavat sisempien kuiden pinnan koostumukseen, synnyttävät voimakkaita revontulia – ja tuhoavat elektroniikkaa.

Oikeastaan koko Jupiterin lähiympäristö on tekniikan kannalta pelkkää painajaista. Siksi Juno käy jokaisella kaksiviikkoisella kierroksellaan vain pikaisesti runsaan 4 000 kilometrin päässä pilviverhosta ja loittonee sitten Kallisto-kuun etäisyydelle eli melkein kahden miljoonan kilometrin päähän Jupiterista.

Junossa on kaikkiaan yhdeksän mittalaitetta, joilla se tarkkailee Jupiterin painovoimaa, magneettikenttää ja säteilyolosuhteita, sekä ottaa kuvia planeetan pilviverhosta ja revontulista.

Jos tieteelliset tavoitteet täyttyvät, luotaimen ansiosta tutkijat pääsevät vihdoin selvyyteen siitä, mitä Aurinkokunnan suurin planeetta on syönyt. Tällä hetkellä ei tiedetä varmuudella edes sitä, onko Jupiterilla kiinteä ydin vai ei.

Naparadasta ja elektroniikkaa suojaavasta titaanipanssarista huolimatta luotaimen ei odoteta pysyvän toimintakunnossa kuin 37 kierroksen ajan eli puolisentoista vuotta. Sen jälkeen luotain ohjataan syöksymään Jupiterin kaasukehään, jotta se ei vahingossakaan iskeydy romuna jonkin kuun pintaan.

On nimittäin mahdollista, että esimerkiksi Europa-kuun sisuksissa vellovassa meressä on syntynyt elämää, eikä luotaimen mukana mahdollisesti matkaavia mikrobeja haluta sotkemaan sikäläisiä asioita.