Tähdet saavat ihmiset sekaisin
Elämme valoisia aikoja. Etelä-Suomessa päivällä on pituutta noin 19 tuntia, pohjoisessa Aurinko ei laske laisinkaan. Yönmustasta tähtitaivaasta ei ole tietoakaan.
Entä jos valoisaa aikaa kestäisi joidenkin viikkojen tai kuukausien sijasta vuosia tai vuosituhansia?
Isaac Asimov kirjoitti 1940-luvun alussa novellin, jonka laajensi puoli vuosisataa myöhemmin Robert Silverbergin kanssa romaaniksi.
Nightfall kertoo planeetasta nimeltä Kalgash, jossa on ikuinen päivä, megaluokan yötön yö. Planeettaa valaisee peräti kuusi ”aurinkoa”.
Kuuden toisiaan kiertävän tähden, itse planeetan sekä sen ainokaisen kuun kiertoradat saavat aikaan tilanteen, jossa pimeys laskeutuu planeetan pinnalle ainoastaan kerran 2049 vuodessa.
Sukupolvi toisensa perään on tyystin tietämätön, että taivaalla voisi olla jotain muuta kuin nuo kuusi vuorottelevaa valonlähdettä. Kaikki elävät uskomuksessa, että siinä on kaikki, koko maailmankaikkeus.
Kun yö sitten hetkeksi saapuu, taivas pimenee ja täyttyy pienistä valopisteistä. Universumissa onkin lukemattomia muita tähtiä ja se on valtavan paljon suurempi kuin Kalgashin asukkaat ovat voineet kuvitella.
Kokemus on niin traumaattinen, että pimeys yritetään saada väistymään kaikin mahdollisin keinoin. Ja kun tuli on hyvä renki, mutta ja niin edelleen, valtaisiksi roihuiksi ryöstäytyvät lieskat tuhoavat kaiken.
Sivistys joutuu kerta toisensa jälkeen nousemaan kirjaimellisesti tuhkasta ja kun tietämystä alkaa olla kasassa entiseen tapaan, pimeys vie taas kaiken mennessään.
Tästä voisi löytää useitakin yhtymäkohtia nykypäivän kulttuuri- ja koulutusvihamielisyyteen, yliopistojen alasajoon ja määrätietoiseen sivistyksen rapauttamiseen, mutta jos pysytään tiukemmin teemassa, voisiko tällaista tapahtua?
Aika epäuskottavahan tarina on, mutta monet tieteiskertomukset ovat. Parhaimmillaan ne keikkuvat uskottavuuden rajoilla ”entäs jos” -hengessä.
Kuusinkertaisia tähtiä tunnetaan ja vastoin aiempia käsityksiä planeettoja voi olla myös moninkertaisia tähtiä kiertävillä radoilla.
Mutta voisiko kokonainen sivilisaatio luhistua, jos yö koittaisi vain satojen tai tuhansien vuosien välein? Vaikea uskoa.
Toisaalta Suomeen saapuvien turistien on vaikea nukkua valoisassa kesäyössä. Kun tilanteen vie äärimmilleen – parintuhannen vuoden mittaiseen yöttömään yöhön – pimeys ja taivaalle syttyvät tuhannet tähdet voisivat hyvinkin saada ihmiset sekaisin.