Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Kinkkua ja kunnon kahvia kiertoradalle

Blogit Taivaan tähden 5.5.2016 08:41
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
17381322102_f61212693f_k

Samantha Cristoforetti odottelee ISSpresson valmistumista Kansainvälisellä avaruusasemalla. Kuva: NASA

Ensimmäiset astronautit pusersivat tuubeista ruoaksi kutsuttua sohjoa suuhunsa ja John Young sai aikoinaan satikutia otettuaan pari eväsleipää avaruuteen – murut olisivat voineet tukkia venttiilit ja suodattimet – mutta nykyisin kiertoradalla nautitaan huippukokkien kehittelemistä kosmisista keitoksista.

Parhaillaan Kansainvälisellä avaruusasemalla leijuvan brittiastronautti Tim Peaken ruokalistaa on ollut laatimassa itse Heston Blumenthal. Yleisten einesehdotusten lisäksi astronauteilla – ainakin eurooppalaisilla – on mahdollisuus saada toteutettua myös vähän erikoisempia toiveita.

Vuosi sitten ISS-asemalla yli kuusi kuukautta viettänyt italialainen Samantha Cristoforetti sai Maasta mieluisan lahjan: painottomuudessa toimivan espressokoneen. Tai virallisesti laite valmisti tietenkin ISSpressoa.

Italialaiset yritykset Argotec ja Lavazza – kyllä, juuri se Lavazza – kehittivät yhteistyössä laitteen, joka täytti avaruuteen vietävälle tekniikalle asetetut tiukat vaatimukset ja samalla kunnon kahville asetetut ehkä vielä tiukemmat vaatimukset.

Jo peruslähtökohta on ongelmallinen: suuressa paineessa olevaa kuumaa vettä avaruuden painottomassa tilassa. Parikymmenkiloinen aparaatti saatiin kuitenkin toimimaan luotettavasti ja vuosi sitten, heti vapun jälkeen, Samantha sai juodakseen ensimmäisen kupillisen aitoa avaruusespressoa. Tai pussillisen, sillä perinteisestä kupista neste lähtisi leijailemaan.

Muutamaa vuotta aiemmin niin ikään italialainen Paolo Nespoli otti vajaan puolen vuoden lennolleen parmankinkkua. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta avaruuslennoilla oikeastaan mikään ei ole yksinkertaista.

Parmankinkkuhan on periaatteessa raakaa lihaa, joten Nasan tiukkojen turvasääntöjen mukaan moista vatsataudin lähdettä ei missään tapauksessa saisi viedä avaruusasemalle.

Italialaiset insinöörit sekä keittiö- ja ravitsemusalan asiantuntijat paiskivat töitä oikein urakalla, jotta he saivat Italian ylpeydestä kehitettyä kiertoratakelpoisen tuotteen. Se onnistui ja lukemattomien testien jälkeen Paolo sai paketin mukaansa.

Kinkkua oli yllin kyllin jopa kuukausien tarpeisiin, joten ennen pitkää tiiviissä pakkauksissa olleen lihan pintaan alkoi ilmestyä harmahtavia laikkuja. Varmuuden vuoksi Paolo laittoi loput parmat pilaantuneelle ruoalle tarkoitettuun laatikkoon – mistä ne kuitenkin katosivat.

Loppulentonsa ajan Paolo joutui pohtimaan, milloin joku miehistön jäsen sairastuu ruokamyrkytykseen.