Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Nixon oli roisto ja avaruussukkula torso

Blogit Taivaan tähden 25.4.2016 23:15
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Space_Shuttle_011

Avaruussukkula nousemassa avaruuteen – mutta ei kovin turvallisesti eikä edullisesti. Kuva: NASA

Ja mitenkäs nämä kaksi väitettä liittyvät toisiinsa? Ensin mainittu on fakta, sillä presidentti Richard ”Tricky Dick” Nixon joutui vuonna 1974 eroamaan virastaan Watergate-skandaalin jälkimainingeissa. Jälkimmäinen on pitkälti mielipide, mutta en ole mielipiteineni yksin.

Mielipide on myös se, että näillä kahdella asialla olisi toistensa kanssa jotain tekemistä, mutta sillekin on olemassa perusteita.

Tammikuussa 1969 virkaan astunut Nixon paistatteli mielellään myös avaruusjulkisuuden valokeilassa. Edesmenneen John F. Kennedyn aikoinaan masinoiman kuuohjelman huipentuman aikaan heinäkuussa 1969 tuore presidentti kilautti Kuuhun Neil Armstrongille ja Buzz Aldrinille.

Ja heti kun silmä vältti, veti maton avaruusohjelman jalkojen alta. ”Palkinnoksi” Apollo 11 -lennon onnistumisesta Nixonin hallinto leikkasi heti tuoreeltaan Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon budjettia kymmenellä prosentilla. Vaikka NASA oli onnistunut vastaamaan Kennedyn heittämään haasteeseen ihmisen saamisesta Kuuhun ja takaisin ennen vuosikymmenen vaihdetta.

Tai ehkä juuri siksi. Nixon oli vuonna 1960 hävinnyt niukasti presidentinvaaleissa Kennedylle. JFK oli jo poistunut keskuudestamme, mutta kosto saattoi elää.

NASAn budjettileikkaukset eivät aiheuttaneet pelkästään kolmen suunnitellun Apollo-lennon perumista, ne vaikuttivat pitkälle tulevaisuuteen. Oikeastaan vaikuttavat vieläkin. Tällä hetkellä Yhdysvalloilla ei ole lainkaan miehitettyjä avaruusaluksia, kun viimeinenkin avaruussukkula poistettiin käytöstä vuonna 2011.

Kuulentojen jälkeen päätettiin pitäytyä Maata kiertävällä radalla. Sitä varten suunniteltiin avaruusalus, jota voitaisiin käyttää kerta toisensa jälkeen sen sijaan, että jättimäinen kantoraketti veisi avaruuteen vain pienen kapselin, joka Maahan palattuaan olisi museokamaa.

Alkujaan ajatuksena oli tehdä kaksiosainen alus, jonka toinen osa – käytännössä lentokone – veisi selässään varsinaisen avaruusaluksen ilmakehän yläosiin, mistä se jatkaisi kiertoradalle.

Kumpikin alus palaisi liitäen takaisin maanpinnalle ja laskeutuisi kiitoradalle tavallisen lentokoneen tavoin. Pikaisen huollon jälkeen aluskaksikko olisi valmis uuteen avaruusmatkaan.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tekemättä, jos rahaa ei ole riittävästi. Rahavirran hiljalleen hiipuessa kaavailtua avaruussukkulaa jouduttiin yksinkertaistamaan, mikä käytännössä tarkoitti sen monimutkaistumista.

Mitään lentokonetta ei rakennettu, vaan kiertoradalle matkaava alus istutettiin valtavan, pitkälti yli puoli miljoonaa kiloa nestemäistä vetyä ja happea sisältävän polttoainesäiliön kylkeen. Lisäpotkua päätettiin antaa kahdella apuraketilla, jotka oli ladattu kiinteällä polttoaineella.

Hiukan kärjistetysti se oli suunnilleen yhtä turvallista kuin tupakointi ruutitynnyrin päällä istuskellen. Kaikkiaan viidestä avaruussukkula kaksi tuhoutuikin onnettomuuksissa, joissa kuoli yhteensä 14 astronauttia.

Sukkuloiden piti lentää parin viikon välein, mutta tavoitteesta jäätiin surkeasti. ”Ruuhkaisimpinakin” vuosina lentojen määrä jäi alle kymmeneen. Avaruuslennoista ei myöskään tullut halpaa huvia, kuten oli kaavailtu. Yhden lennon hinnaksi tuli keskimäärin puolitoista miljardia dollaria.

Nixonin säästö- tai kostotoimet kävivät aika kalliiksi.