Kuu oli eilen pieni ja pinkki, kai huomasitte?
Eilen oli minikuu. Se on superkuun vastakohta. Molemmat ovat nimityksinä yhtä pöljiä.
Kun täysikuu sattuu Kuun ollessa lähimpänä Maata, sitä sanotaan superkuuksi. Ja aivan oikein, minikuu on silloin, kun Kuu on kauimpana Maasta ja samalla täysi.
Onko sillä jotain merkitystä? Käytännössä ei.
Kuun etäisyys Maasta vaihtelee noin 50 000 kilometrin verran. Rata on sen verran soikea, että pienin etäisyys on 356 500 kilometriä ja suurin 406 700 kilometriä.
Periaatteessa superkuun ja minikuun aikaan vuorovesissä on eroa, sillä Kuun vetovoiman suuruus riippuu sen etäisyydestä. Ero on kuitenkin pieni, vain joitakin senttejä. Monet muut ilmiöt aiheuttavat vuoroveden korkeuteen suurempia vaihteluita.
Entä sitten taivaalla? Superkuu näyttää läpimitaltaan reilut kymmenen prosenttia minikuuta suuremmalta ja se loistaa kolmanneksen kirkkaammin.
Kai huomasitte, että täysikuu oli eilen kovin pieni ja jotenkin vaisu?
En minäkään. Superkuuta ja minikuuta kun ei pääse vertailemaan.
Kukaan ei varmaan huomannut myöskään sitä, että Kuu oli pinkki.
Monissa kulttuureissa ja kielissä eri vuodenaikoina näkyville täysikuille on omia nimiä ja nimityksiä. Helmikuinen täysikuu on ”lumikuu”, kesäkuinen täysikuu on ”mansikkakuu” ja heinäkuinen on ”ukkoskuu” (ei toki meillä).
Helposti pääteltäviä, kuvailevia nimiä, mutta mistä tulee ”Pink Moon”?
Huhtikuista täysikuuta sanotaan pinkiksi, sillä niihin aikoihin – ainakin eteläisemmillä seuduilla – kukkii sammalleimu (Phlox subulata). Suomessa se on puutarhakasvi, mutta esimerkiksi Pohjois-Amerikassa sitä kasvaa luonnonvaraisena.
Kasvin kukat ovat joko valkoiset tai aniliininpunaiset, joten kun sammalleimu kasvaa tiheinä mättäinä, paikoin laajat alueet voivat hehkua pinkkeinä. Siihen kun lisää taivaalla kumottavan täysikuun, yhteys on ilmeinen. Vaikka Kuun väri olisikin entisellään.
Silti eilisiltana taivaalla loisti pinkki minikuu. Tai jos tarkkoja ollaan tänään, sillä täysikuu oli aamulla vähän ennen puoli yhdeksää. Tosin se oli silloin jo laskenut.