Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Kellojen siirtely on naurettavaa pelleilyä

Blogit Taivaan tähden 27.3.2016 09:21
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
This image of the sky around the star Tau Boötis was created from the Digitized Sky Survey 2 images. The star itself, which is bright enough to be seen with the unaided eye, is at the centre. The spikes and coloured circles around it are artifacts of the telescope and photographic plate used and are not real. The exoplanet Tau Boötis b orbits very close to the star and is completely invisible in this picture. The planet has only just been detected directly from its own light using ESO's VLT.

Haluatko nähdä tähtiä? Varaudu valvomaan tuntia myöhempään – kiitos kesäajan. Kuva ESO/Digitized Sky Survey 2

Mitäs kello oikein on? Tätä kysellään taas monessa taloudessa, kun kelloja piti kääntää tunnilla eteenpäin.

Kesäaikaan voi tänä vuonna totutella parin päivän ajan, kun pääsiäinen sattuu samaan viikonloppuun kuin kellojen keinotekoinen siirtely. Se ei kuitenkaan tee tätä puuhastelua yhtään järkevämmäksi.

Viisareiden siirtämistä ”kesää kohti” kokeiltiin jo vuonna 1942 ja vakiintunut käytäntö siitä tuli vuonna 1981. Nykyisin toimitaan EU-direktiivin mukaan eli kesäaika on käytössä maaliskuun viimeisestä viikonlopusta lokakuun viimeiseen viikonloppuun.

Näin säästetään energiaa! Höpsis.

Suomen leveysasteilla ”päivänvalonsäästöajalla” ei ole merkitystä kuin korkeintaan parin viikon ajan, kun kevättä ja kesää kohti mentäessä illat alkavat olla muutenkin valoisia.

Energiansäästö on kuviteltua vähäisempää myös siksi, että valaistukseen kuluu energiaa yhä vähemmän – tai ainakin niin meille uskoteltiin, kun hehkulamput demonisoitiin – ja erilaisten sähköä syövien laitteiden määrä kasvaa.

Tärkeimpänä syynä kesäaikaan siirtymiselle pidetäänkin Suomen kannalta, että näin pysytään tahdissa muiden EU-maiden kanssa.

Nykypäivänä on kuitenkin aavistuksen vaikea ymmärtää, mitä merkitystä on sillä, onko aikaero tunnin enemmän vai vähemmän. Kesäaikaan siirtyminen ei kuitenkaan tee kellonaikaa samaksi meillä ja vaikkapa Pariisissa tai Lontoossa.

Epäilemättä 1980-luvulla ja tovi sen jälkeenkin ”tahdissa pysymisellä” muun Euroopan kanssa oli merkitystä. Antiikkisella analogisella aikakaudella yhteydenpito virka- ja bisnesasioissa perustui lankapuhelimiin. Jos toisessa päässä kukaan ei ollut vastaamassa, kun ei ollut työaika, asia jäi sillä erää hoitamatta.

2000-luvulla tilanne on kokonaan toinen. Ensinnäkin työajan käsite on muuttunut ja ihmiset tekevät töitä usein kellonajasta riippumatta. Toisekseen jokaisella on ”toimisto” mukanaan ja kännykällä saa kiinni milloin ja mistä vain. Ja kolmanneksi yhteydenpitoa hoidetaan pitkälti sähköpostilla, jota voi lähetellä mihin aikaan tahansa.

Ristiriitaista kesäajan näennäisissä hyödyissä on myös se, että samalla kun arjen todetaan painottuvan yhä enemmän ilta-aikaan, kesäaikaan siirtyminen aiheuttaa haittaa eniten niille, joilla se todella painottuu ilta-aikaan eli aamu-unisille.

Agraariajoista ammentavan aamuansioituneisuuden mukaanhan on liki rikos valvoa myöhään ja vastaavasti nukkua myöhään. Unifundamentalistit ovat sitä mieltä, että luontaista vuorokausirytmiä voi muuttaa, kunhan vain menee illalla aikaisin nukkumaan.

Onneksi yhä useampi alkaa olla sitä mieltä, että ei se niin mene. Ja kesäaikaan siirtyminen vain pahentaa tilannetta.

Jos on luonnostaan aamu-uninen, koko päivä menee piloille, jos on jatkuvasti pakko herätä kukonlaulun aikaan. Iltauniset – joiden mielestä myöhään nukkuminen on silkkaa laiskuutta – voisivat kokeilla vaikkapa viikon ajan pitää itsensä väkisin valveilla puolille öin ja testata sitten työtehoaan.

Mitenkäs tämä kaikki liittyy tähtiin? Kesäaikaan siirtymisen myötä yö laskeutuu tuntia myöhemmin ja tähdistä kiinnostuneet joutuvat valvomaan pidempään. Ja sehän on jo itsessään synti.