Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Taas olisi Sputnikille töitä!

Blogit Taivaan tähden 22.2.2016 16:00
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
190844main_GPN-2002-000166_full

4. lokakuuta 1957 laukaistu Sputnik herätti kokonaisen kansakunnan – lopullisesti. Kuva: Asif A. Siddiqi / Nasa

Lokakuun alussa 1957 Yhdysvallat joutui – kuten silloinen presidentti Dwight Eisenhower asian ilmaisi – ”liki-hysteeriseen” tilaan. 4. päivänä Neuvostoliitto laukaisi Maata kiertävälle radalle ensimmäisen keinotekoisen kiertolaisen eli satelliitin.

Jenkit oli yllätetty housut kintuissa ja kädet taskuissa.

Myytin mukaan Sputnikin laukaisu käynnisti rapakon takana ennennäkemättömän ryhtiliikkeen. Tieteen ja tekniikan tutkimusta, koulutusta ja opetusta alettiin kehittää pikavauhtia, jotta vaivihkaa edelle kiilanneet neukut saataisiin kiinni ja saman tien myös ohitettaisiin.

Kansallisen hankkeen näyttävimpänä saavutuksena oli kuukilvan voitto: amerikkalaisastronautit saatiin turvallisesti Kuun pinnalle ja takaisin Maahan. Kennedyn lupaus täytettiin ja tavoite saavutettiin ennen vuosikymmenen vaihtumista, heinäkuussa 1969.

Ei se niin mennyt.

Kuuhun toki päästiin, ja tieteessä ja tekniikassa otettiin 1960-luvulla huimia edistysaskelia. Mutta johtuiko se reilun puolen metrin läpimittaisen metallipallon kohoamisesta taivaalle? Ei johtunut.

Yhdysvalloissa herättiin jo pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen siihen, että tutkimus ja etenkin opetus on retuperällä. 1950-luvun alussa kantautui ympäri liittovaltiota yhä huolestuttavampia tietoja siitä, miten oppilaitoksissa on ahdasta, opettajia ei ole riittävästi ja ylipäätään koko koulutoimi on resurssiensa äärirajoilla.

Kuulostaako tutulta?

1950-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa käynnistettiin Kansallisen tiedesäätiön tuella useita hankkeita, joiden tavoitteena oli kehittää opetussuunnitelmat vastaamaan silloista tietämyksen tasoa ja tutkimuksen antamaa tietoa.

Kun Sputnik sitten ilmestyi piipittämään pahaa-aavistamattomien amerikkalaisten päiden yläpuolelle, se oli vain viimeinen niitti, lopullinen todiste siitä, että jotain on tehtävä – ja se mitä on alettu jo tehdä, on viemässä täsmälleen oikeaan suuntaan.

Taloudellisessa ja henkisessä lamassa oleva Suomi tarvitsisi samanlaisen herätteen kuin Yhdysvallat myytin mukaan Sputnikin myötä sai. Siellä tosin oltiin jo hyvässä vauhdissa, kun avaruusaika alkoi, meillä ollaan tällä hetkellä menossa täsmälleen päinvastaiseen suuntaan.

Opetuksesta, koulutuksesta ja tutkimuksesta leikataan. ”Kaiken maailman dosentteja” ei kuunnella, kun viesti ei ole mieleinen. Perustutkimusta ei mukamas tarvita, kun voidaan suoraan innovoida niitä sovelluksia. Jälkiagraaris-selluteollinen Suomi saadaan harhaisten kuvitelmien mukaan nousuun samoilla konsteilla kuin viime vuosituhannella.

Uusi Sputnik olisi nyt enemmän kuin tarpeen.