Omien eväiden syönti kielletty!

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Expedition_20_crew_members_share_a_meal_at_a_galley_in_the_Unity_node_of_the_International_Space_Station_-_20090731
Kansainvälisellä avaruusasemalla syödään melkoisia herkkuja. Kuva: NASA

Vanha ”totuus” on, että avaruuslennoilla ateriat puserretaan tuubista suoraan suuhun. Puoli vuosisataa sitten se pitikin paikkansa.

Ennen miehitettyjä avaruuslentoja ei ollut varmuutta edes siitä, pystyykö painottomuudessa nielemään kunnolla. No pystyy, kuten aika pian todettiin, mutta ruoka ei ollut kummoista kurmeeta.

Ihkaensimmäisillä avaruuspompuilla ei ehtinyt mikään sudennälkä tullakaan, mutta kun lennot alkoivat venyä päivien mittaisiksi, aterioinnista tuli tärkeä osa tarkasti aikataulutettua ohjelmaa – sekä ravinnonsaannin varmistamiseksi että aineenvaihdunnan ja ruoansulatuksen toiminnan tutkimiseksi.

Tuubisooseista siirryttiin kuivamuonaan: ”Lisää vain kuuma vesi!” Iso ongelma avaruusaterioinnissa on painottomuus. Kaikki leijuu ilmassa, jos se ei ole jossain kiinni. Kun muoviin pakattuun ruokaan sekoitettiin vettä, siitä tuli tahmaa, jota oli helpompi käsitellä kuin sinne tänne sinkoilevia perunoita ja porkkanoita.

Joitakin makupaloja sentään saattoi syödä sellaisenaan – jos olosuhteet sallivat. Legendaarisia lienevät epäonnisen Apollo 13 -lennon jäiset nakit, joilla elokuvassa Bill Paxtonin esittämä Fred Haise naputtelee kuumoduulin asennonsäätöteleskoopin suojuskehikkoa.

1970-luvulla Skylab-asemalla oli jo pienimuotoinen ”keittiö”, jossa saattoi lämmittää valmisaterioita, ja nykyisin Maata kiertävällä ISS-asemalla voi sanoa olevan tarjolla jo herkkujakin.

Esimerkiksi parhaillaan asemalla puolivuotisella pestillä olevan brittiastronautti Tim Peaken menyyn on kehitellyt maailmankuulu huippukokki Heston Blumenthal. Ja vuosina 2010-2011 asemalla asustaneella italialaisella Paolo Nespolilla oli mukanaan mittava varasto parmankinkkua.

Aina omiin eväisiin ei ole suhtauduttu kovin suopeasti.

Keväällä 1965 tehdylle Gemini 3 -lennolle toinen miehistön jäsen John Young salakuljetti painepukunsa taskussa suolalihaleivän, epäilemättä hiljaisena vastalauseena virallisen mauttomille mössöille.

Kun aluksesta alkoi lennon aikana kuului epäilyttävää käärepaperin rapinaa, lennonjohto pääsi jekusta jyvälle ja käski välittömästi pistämään leivän takaisin pakettiin. Pelkona oli, että leivänmurut ajautuisivat ilmansuodattimiin ja tukkisivat ne.

Young ja lennon komentaja Gus Grissom ehtivät kuitenkin ottaa kunnon haukut, mikä Grissomin mukaan oli yksi lennon kohokohdista.

Lennon jälkeen astronauteille tehtiin selväksi, että minkäänlaisia omia eväitä ei tuleville lennoille oteta. Young selvisi omatoimisuudestaan ilman sen kummempia jälkiseuraamuksia.

Hän komensi seuraavana vuonna Gemini 10 -lentoa, oli mukana Kuuhun laskeutumisen ”kenraaliharjoituksessa” eli Apollo 10 -lennolla, jolla kuumoduuli laskeutui 15 kilometrin korkeudelle Kuun pinnasta, ja oli toiseksi viimeisen kuulennon eli Apollo 16:n komentajana, sittemmin myös ensimmäisen ja yhdeksännen sukkulalennon komentajana.