Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Oliko Galileo Galilei tyhmä?

Blogit Taivaan tähden 31.1.2016 09:46
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Galileo Galilei esittelemässä kaukoputkeaan Venetsian eliitille. Kuva: Wellcome Images/CC-BY-4.0

Äkkiseltään kummallinen kysymys, kun kyse on kuitenkin maailmankuvamme kehityksen kannalta keskeisestä hahmosta.

1600-luvun alussa Galilei kuuli huhuja instrumentista, jolla näkee kauas. Vaikka optiikan perusteet olivat herralla vähän hakusessa, onnistui kiivasluontoinen italialainen rakentamaan toimivan kaukoputken.

Laadultaan se ei ollut hääppöinen. Linssi oli pieni, suurennus vähäinen ja näkökenttä rajallinen; Kuustakin näkyi vain pieni palanen kerrallaan. Silti teleskoopin tuottamat tulokset olivat mullistavia.

Galilei totesi, että Kuu ei olekaan täydellisen sileä pallo, kuten aiemmin oli kuviteltu. Planeetoista kirkkaimmalla eli Venuksella näytti olevan samanlaiset vaiheet kuin Kuulla. Jupiteria kiersi neljä pientä kuuta, vaikka kaiken kiertoliikkeen piti tapahtuman Maan ympäri. Ja myös Saturnuksella oli kaksi kuuta ympärillään.

Viimeisessä arviossa Galilei meni metsään, mutta se ei vielä tee hänestä tyhmää. Suorituskyvyltään vaatimaton kaukoputki ei kyennyt näyttämään Saturnuksen renkaiden todellista luonnetta. Galilei oli näkevinään planeetan molemmin puolin kookkaahkon pallon – eli Saturnuksella oli kaksi kuuta. Päätelmään oli hyvät perusteet, koska Jupiteriltakin oli löytynyt kuita, mutta se oli silti väärä.

Legendan mukaan Galilei suuttui Saturnukselle, sillä pian kuut katosivat, eikä suostunut enää koskaan katsomaan planeettaa kaukoputkellaan. Nyt tiedetään, että syynä oli renkaiden asennon muuttuminen. Maasta katsottuna ne näkyvät ajoittain suoraan tason suunnasta, jolloin ne eivät itse asiassa näy lainkaan. Tätä Galilei ei tiennyt.

Monen legendan tapaan tämä ei ole totta, sillä Galilei katseli Saturnusta myöhemmin ja teki siitä piirroksiakin.

Toinen legenda kertoo syyn Galilein sokeutumiselle. Hänen mullistavien havaintojensa joukossa olivat myös auringonpilkut. Vanhan käsityksen mukaan Aurinko on yhtä täydellinen kappale kuin Kuu, joten sen pinnalla ei voisi olla mitään ”epäpuhtauksia”.

Galilei onnistui kuitenkin erottamaan Auringosta pieniä tummia tahroja. Ne eivät voineet olla esimerkiksi päivänkehrän editse sattumoisin lentäviä lintuja, sillä ne näkyivät useiden päivien ajan. Pilkkujen täytyi olla Auringon itsensä ilmiö.

Jokainen kaukoputken kanssa tekemisissä ollut tietää, ettei sitä saa suunnata Aurinkoon, ellei käytössä ole asianmukaista suodatinta. Kaukoputki tai mikä tahansa optinen laite keskittää valon polttopisteeseen, jossa Auringon tapauksessa lämpötila nousee korkeaksi. Jos siihen laittaa silmänsä, lopputulos on varma: silmään tulee vakavia vaurioita, voipa näkö mennä kokonaankin.

Olisiko Galilei tosiaan suunnannut kaukoputkensa kohti Aurinkoa? Epäilemättä hän niin teki, koska pystyi näkemään sen pinnalla tummia täpliä.

Mutta olisiko Galilei ollut niin tyhmä, että olisi katsellut Aurinkoa kummallakin silmällä, ikään kuin varmistaakseen, että yhden silmän sijasta käräytti molemmat?

Tuskin. Sitä paitsi Galilei menetti näkönsä vasta vanhoilla päivillään.