Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Kertakäyttöinen vai kestoraketti?

Blogit Taivaan tähden 29.1.2016 10:00
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
blue-origin-new-shephard-rocket-landing-test-1

Blue Origin -yhtiön New Shepard laskeutuu toistamiseen avaruudesta maanpinnalle. Kuva: Blue Origin

Avaruusmarkkinat ovat mullistumassa ja se on yksityisen sektorin ansiota.

Alan yrityksistä sekä Blue Origin että SpaceX ovat onnistuneet laukaisemaan avaruuden rajoille raketin, joka on laskeutunut ehjänä takaisin. Eikä siinä vielä kaikki: rakettia voidaan käyttää uudelleen. Blue Originin New Shepard -raketti kävi jo toistamiseen yli sadan kilometrin korkeudessa, SpaceX:n Falcon 9 -raketin uusintalento on vielä harkinnassa.

Tuhlailun aika on siis ohi. Pahimmillaan törsääminen oli 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa, kun jenkkien oli päihitettävä neukut hinnalla millä hyvänsä. Ja sen verran kuukilvan voitto suunnilleen tuli maksamaan.

Kuuta kohti lähdettiin Saturn V -kantoraketilla, jolla oli täydellä polttoainelastilla painoa 2 970 000 kiloa. Lennon päätteeksi astronauttikolmikko palasi Maahan komentomoduulissa, joka painoi 5 560 kiloa – eikä sitä voitu käyttää uudelleen.

2 964 440 kiloa huippuluokan avaruustekniikkaa katosi siis joko palaneena polttoaineena taivaan tuuliin, putosi romurautana mereen, jäi Kuuhun tai matkan varrelle avaruuteen tai paloi Maan ilmakehässä.

Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä.

Nyt tilanne on toinen. Avaruutta ovat valloittamassa markkinatalouden lakien mukaan toimivat yritykset, joilla ei ole varaa haaskata resursseja. Jos jotakin voidaan käyttää useamman kerran, sitä myös käytetään. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta jos siinä onnistutaan, säästö on melkoinen.

Samaa yritti Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto NASA – eli valtion virasto – jo 1980-luvulla. Kuulentojen jälkeen alettiin kehittää moneen kertaan käytettävää avaruussukkulaa, josta piti tuleman edullinen menopeli avaruuteen.

Ajatuksena oli, että avaruussukkula nousisi raketin tapaan avaruuteen, mutta laskeutuisi lentokoneen tavoin kiitoradalle. Pikaisen huollon jälkeen alus voisi nousta uudelleen avaruuteen. Helppoa ja halpaa. Mukamas.

Budjettileikkausten seurauksena avaruussukkulasta tuli torso, jonka käyttö avaruusliikenteeseen ei ollut helppoa eikä halpaa. Eikä etenkään turvallista: viiden aluksen laivastosta kaksi tuhoutui onnettomuuksissa, joissa menehtyi kaikkiaan 14 astronauttia.

Nyt tilanne on toinen, osittain jo tekniikan kehittymisen ansiosta. Monikertakäyttöisten kantorakettien ohella avaruuteen kurottaa todellinen avaruuslentokone, Virgin Galactic -yhtiön SpaceShipTwo.

Varta vasten rakennettu suihkukone veisi aluksen ensin 15 kilometrin korkeuteen, mistä se jatkaisi omin voimin eli rakettimoottorin turvin reilun sadan kilometrin korkeuteen. Kiertoradalle saakka SpaceShipTwo ei pääsisi, mutta matkustajat saisivat kokea muutaman minuutin mittaisen painottomuuden ennen kun alus lähtee putoamaan takaisin maanpinnalle kohti kiitorataa.

Yksityisen yritysten selkeästä linjasta poiketen NASA kehittelee jälleen ”vanhanaikaista” kantorakettia pienine kapseleineen. Erona on se, että rakenteilla olevaa Orion-alusta voidaan käyttää useammalla lennolla, mutta suurin osa kokonaisuudesta menisi perinteisesti haaskoon.

Vanhassa siis vara parempi – jos siihen on varaa.