Maailmankaikkeus on metallinen

Profiilikuva
Blogit Taivaan tähden
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
The ESO 3.6-metre telescope at La Silla, during observations. The Milky Way, our own galaxy, stretches across the picture: it is a disc-shaped structure seen perfectly edge-on. Above the telescope´s dome, here lit by the Moon, and partially hidden behind dark dust clouds, is the yellowish and prominent central bulge of the Milky Way. The whole plane of the galaxy is populated by about a hundred thousand million stars, as well as significant amounts of interstellar gas and dusts. The dust absorbs visible light and reemits it at longer wavelength, appearing totally opaque at our eyes. The ancient Andean civilizations saw in these dark lanes their animal-shaped constellations. By following the dark lane which seems to grow from the centre of the Galaxy toward the top, we find the reddish nebula around Antares (Alpha Scorpii). The Galactic Centre itself lies in the constellation of Sagittarius and reaches its maximum visibility during the austral winter season. The ESO 3.6-metre telescope, inaugurated in 1976, currently operates with the HARPS spectrograph, the most precise exoplanet “hunter” in the world. Located 600 km north of Santiago, at 2400 metres altitude in the outskirts of the Chilean Atacama Desert, La Silla was first ESO site in Chile and the largest observatory of its time. This photograph was taken by ESO Photo Ambassador Serge Brunier. Links ESO Photo Ambassadors webpage.
Linnunradassa on ”metalleja” vain pari prosenttia, loppu on vetyä ja heliumia. Kuva: ESO/S. Brunier

Kosmos syntyi 13,7 miljardia vuotta sitten. Kvanttitason satunnaisten värähtelyjen tuloksena tyhjästä ilmestyi pieni itu, joka lähti laajenemaan. Hetkeä myöhemmin se paisui kuin pullataikina – paitsi monin verroin nopeammin. Maailmankaikkeudessa koettiin ensimmäinen inflaatio.

Kun ultranopea laajeneminen silmänräpäystä myöhemmin tasaantui, pelimerkit oli paiskattu pöytään: näillä korteilla pelataan. Tulevaisuus oli taattu, nyt tarvitsi vain odottaa.

Mielettömän kuuma ja tiheä kosmos oli pelkkää hiukkaspuuroa, läpinäkymätöntä mössöä. Se kuitenkin jäähtyi nopeasti ja 380 000 vuotta myöhemmin kiivaasti sinne tänne singahdelleet elektronit alkoivat sitoutua protoneihin – syntyi atomeja.

Samalla maailmankaikkeus muuttui läpinäkyväksi ja valohiukkaset eli fotonit pääsivät jatkamaan matkaansa esteettä. Nykyisin ne havaitaan koko universumin täyttävänä mikroaaltosäteilynä, kosmisena taustasäteilynä, joka kuiskii kertomusta maailman alkuajoilta.