Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Uudenvuoden taivaalta sataa muurikvadrantin murusia

Blogit Taivaan tähden 30.12.2015 12:00
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Sidney_Hall_-_Urania's_Mirror_-_Bootes,_Canes_Venatici,_Coma_Berenices,_and_Quadrans_Muralis

Muurikvadrantin tähdistö löytyy vanhoista tähtikartoista Karhunvartijan yläpuolelta. Kuva: Jehoshaphat Aspin / A familiar treatise on astronomy (1825)

Jos näin syväntalvella sattuu olemaan pilvetön taivas, on hyvät mahdollisuudet nähdä tähdenlentoja.

Ensinnäkin pimeää piisaa: Aurinko on horisontin yläpuolella maamme etelärannikollakin vain kuutisen tuntia, pohjoisemmas mentäessä yhä lyhyemmän ajan. Tai ei ollenkaan.

Toiseksi vuodenvaihteen molemmin puolin osuu useita tähdenlento- eli meteoriparvia, jotka syytävät Maan ilmakehään tavallista tiuhempaan pieniä kivensiruja.

Meteorien parveilu johtuu siitä, että pyrstötähdistä eli komeetoista irronneet pölyhiukkaset jäävät notkumaan lähelle ratoja, joilla komeetat kiertävät Aurinkoa. Aikaa myöten ne leviävät laajemmalle alueelle, mutta keskittyvät kuitenkin suurimmaksi osaksi kapeahkoon, komeetan rataa myötäilevään ”hiukkasvirtaan”.

Jos Maa kulkee omalla radallaan tällaisen virran poikki, ilmakehään sataa tavallista runsaammin pieniä siruja. Ilman kitkan kuumentamina ne kärähtävät tuhkaksi ja näkyvät taivaalla hetkellisinä valoviiruina.

Yleensä meteoriparvet saavat nimensä tähdistöltä, jonka alueelta ne näyttävät tulevan. Kyse on pelkästä perspektiiviharhasta, sillä meteoreja synnyttävät hiukkaset iskeytyvät ilmakehään samansuuntaisilla radoilla. Ne kuitenkin näyttävät tulevan yhdestä pisteestä samaan tapaan kuin suora rautatie katoaa kaukaisuuteen.

Tammikuun alussa on maksimissaan kvadrantidien parvi. Mikä ja missä sitten on tämä oudolta kuulostava ”kvadrantin” tähdistö?

Ei mikään eikä missään – enää.

Vuonna 1795, kun tähdistöjä ei ollut vielä virallisesti määritelty, ranskalainen Jérôme Lalande hahmotteli Karhunvartijan, Ison karhun ja Lohikäärmeen tähdistöjen tietämille uuden kuvion. Hän antoi sille nimeksi Quadrans Muralis eli Muurikvadrantti.

Samaan tapaan kuin Lalanden nimeämä tähdistö, myös sille nimen antanut instrumentti on kadonnut historian hämäriin.

Ennen kaukoputken keksimistä tähtien korkeuksia mitattiin paitsi merenkulussakin käytetyillä sekstanteilla, myös paljon kookkaammilla kvadranteilla, jotka toisinaan istutettiin varta vasten rakennettuun tiiliseinään tai -muuriin.

Nykyisissä tähtikartoissa kvadrantidien säteilypiste sijaitsee Karhunvartijan tähdistössä, joten niitä sanotaan kuvion latinankielisen Bootes-nimen mukaan myös bootideiksi. Kvadrantidit on kuitenkin käytössä yleisemmin, vaikka sen alkuperä on voinut monilta jo unohtua.

Parven meteoreja näkyy parin viikon ajan 28. joulukuuta lähtien, mutta runsaimmin 1.-5. tammikuuta. Terävin maksimi on 4. päivänä, jolloin voi näkyä peräti 60 tähdenlentoa tunnissa, keskimäärin siis kerran minuutissa. Se edellyttää kuitenkin ideaaliolosuhteita, täysin pilvetöntä taivasta ja pilkkopimeää havaintopaikkaa.

Maksimi osuu tällä kertaa aamukymmeneen eikä se kestä kuin muutaman tunnin. Parhaat mahdollisuudet kvadrantidien bongaamiseen on siten aamuyöllä ja aamulla ennen auringonnousua ja taivaan vaalenemista.

Yleensä meteorit ovat komeettojen jätöksiä, mutta kvadrantidien on todettu liittyvän asteroidiin 2003 EH1. Sitä kautta löytyy kuitenkin kytkentä myös komeettaan. Asteroidi kulkee radalla, joka on jokseenkin sama kuin vuonna 1490 havaitulla komeetalla C/1490 Y1.

Sittemmin komeettaa ei ole nähty, joten se on todennäköisesti hajonnut jo yli 500 vuotta sitten. Ja asteroidi 2003 EH1 saattaa olla siitä irronnut palanen. Siten kvadrantiditkin olisivat alkujaan komeetan sirpaleita.