Kosminen Keimolan Kesoil
Jatkan jankuttamista Marsista. Tuskin avaruusfriikit olivat saaneet niellyksi uutisen naapuriplaneettamme asuttamisesta 2030-luvun alussa, kun uuden tutkimuksen mukaan homma helpottuisi huomattavasti hyödyntämällä Kuun resursseja.
Kuussa on vastoin kaikkia maalaisjärjen mukaisia olettamuksia vettä, mutta se piileksii jäänä napaseutujen kraattereiden pohjalla vallitsevassa ikuisessa pimeydessä. Lisäksi vesijää on sekoittuneena Kuun pintakerrosten ainekseen, josta se on ”louhittava” hyötykäyttöön.
Kuun vesi voi kuitenkin uuden tutkimuksen mukaan avittaa ihmiskuntaa matkalla Marsiin.
Avaruuslentojen suuret kustannukset johtuvat pitkälti siitä, että kaikki tarvittava, niin varusteet kuin polttoainekin, on rahdattava maanpinnalta saakka. Suurin osa polttoaineesta kuluu siihen, että alus – oli se sitten miehitetty tai miehittämätön – ja lennon jatko-osuuksilla tarvittava polttoaine saadaan nostettua Maata kiertävälle radalle.
Nyt on keksitty oiva ”oikotie”: haetaan leijonanosa polttoaineesta Kuun kamaralta. Jää voidaan sulattaa vedeksi ja hajottaa edelleen vedyksi ja hapeksi. Nämä kaksi alkuainetta ovat olleet vuosikymmenten ajan yleisimmät polttoaineet avaruuslennoilla. Tai jos tarkkoja ollaan, vety on varsinainen polttoaine, mutta sen palaminen vaatii happea.
Kuusta vety ja happi tuotaisiin rahtialuksilla Maan kiertoradalle, missä Mars-alukset ottaisivat tankin täyteen ennen lähtöään pitkälle matkalle kohti punaista planeettaa: eräänlainen kosminen Keimolan Kesoil siis. Kuulostaa näppärältä.
Kätevään skenaarioon kätkeytyy vain aika iso mutta. Oikeastaan se ei ole edes kovin hyvässä piilossa, sillä uudenlaista strategiaa pohtineet tutkijat sanovat asian itsekin ääneen. Mars-Kuu-kombo on käytännöllinen edellyttäen, että – suora sitaatti tutkimuksesta kertovasta tiedotteesta – ”resurssit ovat saatavilla ja Kuussa on polttoaineen valmistamiseen tarvittava infrastruktuuri”.
Eli Marsiin pääsee aiemmin arvioitua edullisemmin, jos on ensin käytetty kymmeniä tai todennäköisemmin satoja miljardeja taaloja Kuuhun paluuseen ja sen ”valloittamiseen”. Ja tällä kertaa olisi kyse todellisesta valloittamisesta ainakin rajatussa mielessä.
Kuun pinnalle pitäisi perustaa pysyvä tukikohta, rakentaa polttoainetehtaita ja koota melkoinen avaruuslaivasto, jolla vetyä ja happea kuljetettaisiin takaisin Maan läheisyyteen.
Mitään tästä huikeasta kokonaisuudesta ei ole vielä olemassa. Eikä ihan pian tule olemaankaan.
Tilanne muistuttaa kornilla tavalla takavuosina suosituksi tulleita halpalentoja: Tampereelta pääsi (voi olla, että pääsee vieläkin) tosi edullisesti vaikkapa Tukholmaan, kunhan ensin suoriutui tavalla tai toisella Tampereelle.
Maassa tuollainen kiertomatkailu ehkä vielä kannattaa ja on ainakin mahdollista, mutta avaruudessa siinä ei ole mitään järkeä.
Jos on tarkoitus mennä Marsiin, sitten mennään Marsiin. Mikäli matkan varrella pitää käydä Kuussa, on hyvin todennäköistä, että sen pidemmälle ei päästäkään. Rahat palavat jo siihen.