Marsista löytyi vettä! Taas…
NASA järjesti illalla Suomen aikaa etukäteen kovasti rummutetun tiedotustilaisuuden. Siinä oli määrä kertoa, että ”Marsin mysteeri on ratkennut”. Olihan se: punaiselta planeetalta oli löytynyt vettä. Jälleen kerran.
Marsin vedestä toistuvasti kehkeytyvää kohua on vähän vaikea ymmärtää. Ongelmana on se, että tutkijoiden, median ja suuren yleisön käsitykset ”merkittävästä tieteellisestä löydöstä” eroavat melkoisesti toisistaan.
Tutkijan ja tieteen kannalta on usein aivan riittävän merkittävää varmistaa jokin teoria, löytää lisävahvistus aiemmin tehdylle havainnolle tai ratkaista jonkin seikan oleminen niin tai vaihtoehtoisesti näin.
Medialle merkittävää on päästä repimään isoja otsikoita ja keräämään netissä klikkauksia, jos ei muuten, niin vähän mutkia oikoen ja faktoja vapaasti tulkiten. Mikäli uutinen ei oikein anna kohuun eväitä, loihditaan hype keinotekoisesti.
Kuvaavaa on, että NASAn tiedotustilaisuudessa tutkijoiden puheenvuorojen jälkeen ensimmäinen toimittajakatraasta esitetty kysymys kuului: ”Kuinka todennäköisenä pidätte sitä, että Marsista löytyy elämää?”
Suurelle yleisölle puolestaan on yleensä merkittävää, jos tehty löytö on tosiaan uusi. Marsin elämä täyttäisi moisen ehdon helposti, mutta on monia muitakin asioita, joita naapuriplaneetaltamme ei ole aiemmin löydetty. Vesi ei kuulu niihin. Sen esiintymisestä on oltu tietoisia jo pitkään.
Mitä Marsista nyt sitten löydettiin, kun siitä saatiin aikaiseksi tällainen kohu?
Merkkejä vedestä, totta, mutta nimenomaan nestemäisestä, juoksevasta vedestä. Kraattereiden sisäseinämissä on jo useammankin luotaimen ottamissa kuvissa nähty uurteita, jotka on mitä ilmeisimmin saanut aikaan virtaava tai valuva aine. Onko se ollut lunta, jäätä, vettä, tiheää kaasua vai kasa vieriviä kiviä?
Teorioita on useita, mutta nyt tämä mysteeri näyttää tosiaankin ratkenneen – aivan kuten NASA ennakkotiedotteessaan lupaili. Rinteitä pitkin virtaa aika ajoin nestemäistä vettä, tarkemmin sanottuna suolaista vettä. Mitä ihmeellistä siinä nyt sitten on? Suurin osa Maan vedestä on suolaista.
Marsissa olosuhteet ovat kuitenkin aika lailla toisenlaiset kuin matoisella maapallollamme.
Lämpötila nousee Marsin päiväntasaajalla helteisenä kesäpäivänä hädin tuskin plussan puolelle, sydäntalvella ja napaseuduilla on 120 astetta pakkasta. Maankamara on jäässä todennäköisesti kilometrien paksuudelta. Kaasukehän paine on suunnilleen sama kuin 40 kilometrin korkeudessa Maan ilmakehässä.
Kaikesta tästä on seurauksena, että vettä voi esiintyä Marsin pinnalla nestemäisessä olomuodossa ainoastaan hyvin rajallisella lämpötila-alueella, noin nollan ja kymmenen celsiusasteen välillä. Jos lämpötila on alhaisempi, vesi jäätyy. Jos se on korkeampi – mikä ei ole kovin tavallista – vesi höyrystyy kostuttamaan melkein rutikuivaa kaasukehää.
Paitsi jos vesi on suolaista… Silloin nestemäisen olomuodon lämpötilahaarukka venyy kymmeniä asteita ja mikä tärkeintä, pakkasen puolelle. Siksi vettä voi virrata Marsin pinnalla. Ja siksi on merkittävää, että Marsista löytyi vettä. Taas.