Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Universaali puhelinvastaaja

Blogit Taivaan tähden 27.9.2015 17:47
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
ATA-alien-telescope

ATA eli Allen Telescope Array koostuu 350 kuusimetrisestä radioteleskoopista – tai koostuisi, elleivät rahat olisi loppuneet kesken. Kuva: SETI.org

Elokuussa 1977 Ohion yliopiston Big Ear -radioteleskooppi vastaanotti avaruudesta signaalin, joka sai epäviralliseksi nimekseen Wow! Tuon sanan Jerry Ehman raapusti tietokonetulosteeseen, jossa signaali näkyi epätavallisena numero- ja kirjainsarjana.

Jousimiehen tähdistön suunnasta ei sittemmin ole ”kuulunut” mitään vastaavaa, joten selitystä signaalille ei ole löytynyt. Se saattoi olla vieraan sivilisaation viesti tai sitten ei. Todennäköisemmin ei.

Avaruuden mahdollisen älyn etsinnässä on monia ongelmia, mutta keskeisimmät liittyvät aikaan. Ensinnäkin tähtienvälinen viestintä – jos sille asteelle koskaan päästään – on hyvin hidasta.

Valo ja kaikki muukin sähkömagneettinen säteily, myös radioaallot, etenevät melkein 300 000 kilometriä sekunnissa. Kun matkat mitataan kymmenissä, sadoissa, tuhansissa tai miljoonissa valovuosissa, kiivaskaan vauhti ei paljon auta.

Valovuoden määritelmän mukaisesti valo – tai radioviesti – etenee vuodessa tasan yhden valovuoden. Jos vastaanotamme signaalin sadan valovuoden etäisyydeltä, se on lähtenyt matkaan sata vuotta sitten. Ja jos vastaamme siihen, lähettämämme viesti on perillä sadan vuoden kuluttua.

Tähtienvälisessä kommunikaatiossa ei taatusti tunneta käsitettä ”small talk”.

Toinen aikaan liittyvä ongelma on se, että mahdollisen viestin kuljettua Maan ohitse, se on lopullisesti menetetty. Riippumatta siitä, kuultiinko sitä vai ei. Olisi oltava kuulolla kaiken aikaa.

Esimerkiksi Wow!-signaali taivaltaa edelleen avaruudessa, toki jatkuvasti vaimentuen. Tällä hetkellä se on jo 38 valovuoden etäisyydellä Maasta matkalla kohti Kaksosten tähdistöä.

Me emme kuule sitä enää koskaan. Emmekä muitakaan mahdollisia viestejä, jotka sujahtavat valon nopeudella väärään suuntaan sojottavien radioteleskooppien ohitse.

Meillä pitäisi olla ”universaali puhelinvastaaja”. Järjestelmä, joka tallentaa – varmuuden vuoksi – kaiken radiosäteilyn, joka pyyhkäisee Maan ohi, tulipa se mistä suunnasta tahansa.

Kallista? No taatusti. Koska meillä ei ole arvauksia parempaa tietoa siitä, millä taajuuksilla mahdolliset avaruuden sivilisaatiot mahdollisia viestejään lähettelevät, samanaikaisesti olisi tarkkailtava miljoonia tai miljardeja kanavia.

Ja kun meillä ei ole edes aavistusta siitä, mistä päin mahdollisten avaruuden sivilisaatioiden mahdolliset viestit tulisivat, radioteleskoopeilla olisi katettava koko taivas, niin pohjoinen kuin eteläinenkin pallonpuolisko.

Avaruuden älyä etsivien tutkijoiden rahat eivät tahdo riittää edes valikoitujen tähtien potentiaalisten planeettojen kuulosteluun, joten miten rahaa riittäisi kaiken kattavaan rekisteröintiin? Etenkin kun SETI-tutkimus on toistaiseksi ollut totaalisen tuloksetonta.

Jos meihin on yritetty ottaa yhteyttä, on hyvin todennäköistä, että emme ole olleet juuri oikealla hetkellä ”puhelimen” ääressä. Ihan tulevat mieleen vanhat hyvät ajat lankaluureineen. Ja vastaajineen.