Oman aikansa protohipsterit

Profiilikuva
Blogit Taivaan tähden
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
parrat_Gemini
Jouluksi kotiin. Jim Lovell (vasemmalla) ja Frank Borman palasivat 18. joulukuuta 1965 Gemini 7 -lennolta, joka kesti melkein kaksi viikkoa. Naamavärkki oli sen mukainen. Kuva: NASA

Avaruuslennoilla parta kasvaa siinä missä maanpinnallakin. Se ei ollut mikään ongelma 1960-luvun alussa tehdyillä ensimmäisillä avaruuslennoilla, sillä tyhjyydessä vietettiin vain joitakin tunteja. Siinä ajassa ei kummoista sänkeä vielä ehdi pukata.

Muutamaa vuotta myöhemmin parrankasvu alkoi olla jo ongelma. Apollo-kuulentoja edeltäneen Gemini-ohjelman lennoilla astronauttikaksikot viettivät avaruudessa pisimmillään liki kaksi viikkoa. Siinä ajassa siloposkiset kansikuvapilotit muuttuivat melkoisiksi resupekoiksi.

Kyllähän naamakarvoja on ajeltu vuosituhansien ajan ja sähköinen partakonekin patentoitiin jo  1920-luvulla, mutta lisämutkan matkaan tarjosi avaruuden painottomuus. Jos kiertoradalla hurauttaa sängen pois, partakarvan pätkiä leijailee ympäri alusta.

Puhtaus on tunnetusti puoli ruokaa, mutta avaruudessa epäsiisteys voi olla tappavan vaarallista. Pieni parranpuru saattaisi tukkia elintärkeät suodattimet ja tunkeutua muihinkin laitteisiin sekoittamaan elektroniikkaa. Avaruudessa ei voi koskaan pelata liian varman päälle.