Moskova on mielentila

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
maremoscov
Kuun etupuolella on ”meriä”, kääntöpuolella pääosin ”mannerta”. Kuva: USGS/Arizona State University

Kuuta on kartoitettu 1600-luvun alusta lähtien. Tai oikeastaan jo aikaisemminkin, sillä ”Kuu-ukon” kasvonpiirteet erottuvat paljain silminkin. Tummat alueet ovat valtavia laavatasankoja, mitä ei tietenkään entisaikoina tiedetty. Niitä pidettiin merinä, koskapa sellaisia on Maassakin.

Galileo Galilein ja Thomas Harriotin uraauurtavista piirroksista päästiin pian nimeämisvaiheeseen. Jonkin aikaa Kuun merien, kraattereiden, vuorten ja vuoristojen nimistö oli melkoista sekamelskaa, kun jokainen kartoittaja nimesi pinnanmuotoja mielensä mukaan.

Vihdoin 1650-luvulla jesuiittapappi Giovanni Battista Riccioli laati yhdessä Francesco Maria Grimaldin kanssa yksityiskohtaisen kartan, johon kirjatut nimet vakiintuivat ja ovat edelleen käytössä.

Meille näkymätöntä Kuun puoliskoa sanotaan usein pimeäksi puoleksi, vaikka se ei ole yhtään pimeämpi kuin Maahan näkyvä puolikaan. Tai oikeastaan se on hivenen pimeämpi. Kun Aurinko valaisee Kuun taka- tai kääntöpuolta — siis puoliskoa, joka ei näy meille — Maasta heijastunut valo saa aikaan maatamon.