Kosminen katkarapu kierrättää
Tähdet syntyvät suurissa kaasu- ja pölypilvissä, joten nuorten tähtien ympärillä on vielä jämiä niiden rakennusaineista. Gum 56 tai kavereiden kesken Katkarapusumu on eteläisellä taivaalla Skorpionin tähdistön suunnassa näkyvä sumu, jonka siitä tiivistyneet kirkkaat tähdet saavat loistamaan.
Kaasusumu on itse asiassa valtaisa kierrätyskeskus. 250 valovuoden läpimittaisessa pilvessä muinaisissa tähdissä syntyneet ja supernovien avaruuteen sinkoamat alkuaineet ovat kasautuneet uusiksi tähdiksi vain joitakin miljoonia vuosia sitten.
Tähdet muodostavat pilven sisällä peräti kolme tähtijoukkoa, joissa on sinisiä jättiläistähtiä. Sellaiset ovat maailmankaikkeudessa harvinaisia, sillä niiden elinaika on ainoastaan miljoonan vuoden luokkaa. Esimerkiksi Aurinko loistaa vähintään 10 000 kertaa pidempään.
Kun siniset jättiläistähdet ovat kuluttaneet loppuun fuusioreaktioihin kelpaavan polttoaineen, niiden sisus luhistuu ja räjäyttää koko tähden hajalle. Sekä aiemmissa tähtisukupolvissa että tähdissä itsessään muotoutuneet alkuaineet leviävät takaisin avaruuteen.
Ja aineen kiertokulku alkaa alusta. Tai ei aivan alusta: jokaisessa tähtisukupolvessa aine rikastuu yhä raskaammilla alkuaineilla.
Gum 56 on saanut nimensä aussitähtitieteilijä Colin Stanley Gumilta, joka julkaisi vuonna 1955 luettelon H II -alueista. Kryptinen lyhenne tarkoittaa harvahkoja, mutta valtavan suuria kaasupilviä, joissa vety on ionisoituneessa muodossa: atomeista ovat elektronit lähteneet livohkaan.
Kuumien tähtien ultraviolettisäteily on ensinnäkin aiheuttanut vedyn ionisoitumisen mutta saa sen myös hohtamaan vedylle tyypillistä punaista valoa. Suurin osa kaasupilven säteilystä on kuitenkin infrapuna- eli lämpösäteilyä sekä radiosäteilyä, jotka kumpainenkin ovat ihmissilmille näkymätöntä.
Katkarapusumu, josta kuvassa näkyy vain osa, kattaa taivaasta noin neljä kertaa täydenkuun kokoisen alueen. Jos se loistaisi kirkkaasti näkyvän valon alueella, se olisi helppo löytää paljain silminkin. Vaatimattomasta kirkkaudesta on kuitenkin seurauksena, että tähtitieteilijätkään eivät ole kovin perusteellisesti sitä vielä tutkineet.
Kaasupilven etäisyys on noin 6 000 valovuotta, joten nyt näkemämme säteily – josta suurinta osaa emme siis lainkaan näe – on lähtenyt matkaan, kun Suomessa värkättiin kampakeraamisia kippoja.