Pilvee, pilvee

Juice Leskisen vanhan biisin teema ei päivänvaloa kestä, mutta sen kertosäe pyöri eilisiltana auringonlaskun aikoihin mielessä – vaikka taivaalla pilviä olikin. Tai ehkä juuri siksi.

Vuotuisen perseidien tähdenlentoparven maksimiyö oli hämärtymässä. Näytti siltä, että kosminen ilotulitus oli jäämässä taas kerran vesihöyrytihentymien taakse. Ihan perinteiseen tapaan.

Tai ainakin itselleni perinteiseen.

Aloitin tähtiharrastuksen 1970-luvun lopulla ja heti kaukoputken hankittuani sain ensimmäiset viitteet siitä, mitä tuleman pitää. Kannoin uutuuttaan kiiltelevän peiliteleskoopin takapihalle ja suuntasin sen tähtikirkkaalle, pilvettömälle taivaalle. Kumarruin säätämään jalustaa, jotta saisin kaukoputken mukavammalle katselukorkeudelle.