Ikuiset ennätykset?

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
galaxy_EGSY8p7
Maailmankaikkeuden etäisyysennätyksen uusi haltija EGSY8p7. Kuva: I. Labbé (Leiden University)/NASA/ESA/JPL-Caltech

Meksikon olympialaisissa vuonna 1968 Bob Beamon leiskautti heti ensimmäisellä yrityksellään uudeksi pituushypyn maailmanennätykseksi 890 senttimetriä. Kultamitaliloikka paransi entistä ennätystä 55 sentillä ja seuraavan kerran lukema petraantui vasta 23 vuotta myöhemmin.

Ennätys oli melkein ikuinen – kunnes se rikottiin.

Tähtitieteessäkin tehtaillaan ennätyksiä, ei niiden itsensä vuoksi eikä todellakaan suurten bonuspalkkioiden toivossa (itseltäni kysyttiin joskus opiskeluaikoina voiko tähtiä tutkia työkseen…). Havaintovälineiden ja -menetelmien kehittyessä päästään kuitenkin yhä kauemmas niin avaruudessa kuin ajassakin.

Uusi etäisyysennätys tehtiin kymmenmetrisellä Keck-teleskoopilla, joka tähyää taivaalle Havaijilla Mauna Kean tulivuoren huipulla – korkean paikan suoritus siis, kuten Beamoninkin.