Yhä lähempää yhä kauemmas

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
The Wide Field Imager (WFI) on the MPG/ESO 2.2-metre telescope at the La Silla Observatory in Chile snapped this image of the dark nebula LDN 483. The object is a region of space clogged with gas and dust. These materials are dense enough to effectively eclipse the light of background stars. LDN 483 is located about 700 light-years away in the constellation of Serpens (The Serpent).
Tähtiä voi katsella vaikka älykännykällä. Kuva: ESO/Markus Hotakainen

Onko ihminen koskaan katsonut niin lähelle kuin nykyisin? Enkä nyt tarkoita mikroskoopin ääressä työtään tekeviä tutkijoita tai kvanttimaailman ilmiöitä valtavilla hiukkaskiihdyttimillä tähyäviä fyysikoita, vaan tavallista arkeaan eläviä tavallisia ihmisiä.

Tietokoneet, tabletit, älykännykät… Useimmat meistä ovat kutistaneet maailmansa noin puolen metrin mittaiseksi. Kotona, koulussa, työpaikalla, bussissa, junassa, oikeastaan kaikkialla iso osa ihmisistä viettää suuren siivun päivän tunneista nenä kiinni näytössä.

Samaan aikaan ihmiskunta tähyää kauemmas kuin koskaan aikaisemmin. Maailmankaikkeuden mitassa ollaan jo lähellä ihkaensimmäisten tähtien syntyä, jolloin alkuräjähdyksestä oli kulunut vasta joitakin satoja vuosimiljoonia.

Näemme yli 13 miljardin valovuoden päähän – ja yhtä monen vuoden taakse menneisyyteen. Tutummissa etäisyyden yksiköissä ilmaistuna tuo huikea matka on 123 000 000 000 000 000 000 000 kilometriä.

Katsomme siis samalla sekä hyvin lähelle että hyvin kauas. Nykyajalle on tyypillistä, että nuo kaksi ääripäätä on mahdollista yhdistää. Vieläpä aika helposti.

Etäteleskooppi. Sillä näet nimittäin. Kauas, mutta läheltä.

Tähtitieteellisessä tutkimuksessa on jo pitkään ollut normikäytäntö, että kaukoputki on korkealla kaukaisen vuoren huipulla ja tutkija toisella puolella maapalloa ohjauskeskuksessa tai jopa omassa työhuoneessaan. Havaintokohteet syötetään tietokoneen muistiin, komennot siirtyvät satelliitin välityksellä etäiseen observatorioon ja kerätty informaatio samaa reittiä takaisin.

Toki monet tähtitieteilijät matkaavat edelleen esimerkiksi Chileen, Kanarian saarille tai Havaijille tekemään havaintoja, mutta se ei ole välttämätöntä. Kivaa se toki voi olla, jos tykkää reissaamisesta.

Nykyisin on mahdollista myös harrastaa tähtitiedettä etänä. Maailmalla on eri organisaatioiden ja yhdistysten ylläpitämiä tähtitorneja, joiden havaintolaitteita periaatteessa kuka tahansa voi käyttää netin välityksellä. Monet suomalaiset harrastajat kuvaavat tähtitaivaan kohteita kaukoputkilla, joita eivät ole todennäköisesti koskaan edes nähneet kuin korkeintaan kuvissa.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Etäkäytettävän kaukoputken voi pystyttää vaikka omalle kotipihalleen. Kiitos kiinalaisen massateollisuuden havaintolaitteiden hinnat ovat käytännössä romahtaneet. Tietokoneohjatun robottiteleskoopin saa nykyisin perusläppärin hinnalla.

Reilu satanen lisää ja mukaan tulee pieni elektroniikkaboxi, joka mahdollistaa kaukoputken ohjaamisen älypuhelimella. Toinen mokoma päälle ja teleskoopin näkymän voi välittää digikameran avulla suoraan näytölle.

Enää ei ole mikään pakko palella pakkasessa tuijottelemassa öiselle taivaalle. Voimme katsella yhä lähempää yhä kauemmas.