Yhä lähempää yhä kauemmas

Profiilikuva
Blogit Taivaan tähden
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
The Wide Field Imager (WFI) on the MPG/ESO 2.2-metre telescope at the La Silla Observatory in Chile snapped this image of the dark nebula LDN 483. The object is a region of space clogged with gas and dust. These materials are dense enough to effectively eclipse the light of background stars. LDN 483 is located about 700 light-years away in the constellation of Serpens (The Serpent).
Tähtiä voi katsella vaikka älykännykällä. Kuva: ESO/Markus Hotakainen

Onko ihminen koskaan katsonut niin lähelle kuin nykyisin? Enkä nyt tarkoita mikroskoopin ääressä työtään tekeviä tutkijoita tai kvanttimaailman ilmiöitä valtavilla hiukkaskiihdyttimillä tähyäviä fyysikoita, vaan tavallista arkeaan eläviä tavallisia ihmisiä.

Tietokoneet, tabletit, älykännykät… Useimmat meistä ovat kutistaneet maailmansa noin puolen metrin mittaiseksi. Kotona, koulussa, työpaikalla, bussissa, junassa, oikeastaan kaikkialla iso osa ihmisistä viettää suuren siivun päivän tunneista nenä kiinni näytössä.

Samaan aikaan ihmiskunta tähyää kauemmas kuin koskaan aikaisemmin. Maailmankaikkeuden mitassa ollaan jo lähellä ihkaensimmäisten tähtien syntyä, jolloin alkuräjähdyksestä oli kulunut vasta joitakin satoja vuosimiljoonia.

Näemme yli 13 miljardin valovuoden päähän – ja yhtä monen vuoden taakse menneisyyteen. Tutummissa etäisyyden yksiköissä ilmaistuna tuo huikea matka on 123 000 000 000 000 000 000 000 kilometriä.